Fossiiliset polttoaineet eivät häviä mihinkään

Fossiiliset polttoaineet kansi

Fossiiliset polttoaineet. Nämä hiilidioksidia ilmakehään työntävät ja maailman tuhoavat muinaiset dinosaurukset ovat ihmiskunnan tuho, jos niistä ei päästä eroon parissakymmenessä vuodessa. Tämä narratiivi on meille jokaiselle varmasti erittäin tuttu sillä tarinaa ei ole oikein pystynyt välttämään, jos mediaa yhtään seuraa. Yleinen konsensus vaikuttaisi olevan, että fossiiliset polttoaineet ovat tulleet elinkaarensa päähän ja vihreä voima ottaa niistä niskalenkin ihan heti kohta. En usko.

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla poliittinen, ilmastonmuutosvastainen tai muutenkaan riidanhakuinen. Tämä(kin) kirjoitus on vain yhden internetissä huutelevan insinöörin näkemys siitä miltä maailma datan – ja ihan vanhan kunnon maalaisjärjen – valossa näyttää: Fossiiliset polttoaineet eivät ole lähdössä seuraavaan pariin vuosikymmeneen yhtään mihinkään, vaikka se siltä saattaa uutisia seuratessa vaikuttaa. Tässä kirjoituksessa yritän kertoa, miksi itse näen asian näin ja mitä mahdollisuuksia se meille sijoittajille mahdollisesti tarjoaa.

Ai niin joo: Tämä ei ole sijoitusneuvo. Älä hyvä ihminen laita kaikkia säästöjäsi mihinkään yksittäiseen instrumenttiin, vaikka joku vähähiuksinen kaveri niin internetissä neuvoisi. Sinun rahat, sinun päätökset. Tutki lisää ja tee omat analyysisi.

Ihmiskunta on riippuvainen energiasta

Ihmiskunta on aivan absoluuttisen riippuvainen luotettavista ja tehokkaista energialähteistä. Meidän nyky-yhteiskunta ei pyöri ilman energiaa. Kirjaimellisesti mikään ympäriltämme löytyvä, ihmisen rakentama objekti ei olisi olemassa ilman ihmisen nerokasta kekseliäisyyttä kanavoida energiaa erinäköisiin koneisiin ja laitteisiin.

Höyrykoneen voi ajatella olevan yksi ihmiskunnan merkittävimmistä keksinnöistä. Höyrykoneen avulla pystyttiin kanavoimaan palamisreaktiosta (ensin puun ja hiilen avulla) valtava määrä energiaa haluttuun työhön. Tällä on säästetty uskomattomia määriä ihmistyötä ja sama kehitys on jatkunut tästä eteenpäin nykypäivään saakka tehden maailmasta edelleen huomattavasti paremman paikan asua meille kaikille. 

Ihmiskunnalla meneekin tällä hetkellä paremmin kuin koskaan aikaisemmin olipa mittari oikeastaan mikä hyvänsä. Ihmiskunnan kukoistuksen (elintason nousun, vaurastumisen, köyhyyden poistumisen, eliniän nousemisen jne.) voi laittaa lähes täysin fossiilisten polttoaineiden ansioksi. Kolikolla on tietysti kääntöpuoli ilmansaasteineen ja lämpenevine ilmastoineen.

Energiankulutus lisääntyy koko ajan

Energiankulutus on siis täysin olennainen osa ihmiselämää. Tarvitsemme joka päivä ruokaa, lämpöä ja puhdasta vettä. Lisäksi myös muutaman kupin tummapaahtoista kahvia aamuisin, virtaa tietokoneeseen Teams-palaveria varten sekä jouluvalot pensaaseen, että joulupukki löytää tuomaan muovista tehdyt lelut kuusen alle. Jos tavoitteena on ns. “ihmiskunnan kukoistus”, on energia sen keskiössä. Olisi tietysti aivan uskomattoman siistiä, jos kaikki tämä energia pystyttäisiin tuottamaan vihreästi ja “hiilineutraalisti”, mutta tämä vaikuttaa ilmeisen mahdottomalta seuraavien vuosikymmenien aikana.

1800-luvun alussa ihmiskunta käytti pääsääntöisenä energialähteenä puuta kotien lämmitykseen, ruoanlaittoon ja ensimmäisiin tehtaisiin höyrykattiloineen. Puu on kuitenkin hyötysuhteeltaan melkoisen onneton energialähde. Tähän löytyi “äkkiä” parempi tuote: kivihiili. Kivihiili on huomattavasti puuta tiiviimpi energiamuoto eli pienempään tilavuuden yksikköön mahtuu huomattava määrä enemmän energiaa.

Kun kivihiili “keksittiin”, niin puusta luonnollisesti luovuttiin surkeana energialähteenä? Väärin. Ihmiskunta on sen koko historiansa tarvinnut koko ajan enemmän ja enemmän energiaa. Kun puun rinnalle tuli tehokkaampi kivihiili, ei puun polttaminen hävinnyt yhtään mihinkään. Kivihiili tuli siis polttoaineena puun lisäksi. Puun prosentiaalinen osuus energialähteenä toki pieneni, mutta absoluuttisesti ihmiskunta käytti koko ajan enemmän energiaa puun pysyessä mukana kelkassa.

Sama tarina jatkui, kun kivihiilen rinnalle löytyi öljy. Kivihiilen ja puun polttaminen ei suinkaan vaihtunut öljyyn, vaan öljy tuli näiden edellä mainittujen polttoaineiden lisäksi mukaan kuvioihin ihmiskunnan energiatarpeen edelleen lisääntyessä. Vastaava trendi jatkui myös maakaasun, ydin-, vesi-, tuuli- ja aurinkovoiman kanssa. Jokainen uusi energiamuoto tuli vanhojen rinnalle ottaen oman prosentuaalisen siivunsa energiantuotannosta, mutta absoluuttisissa luvuissa esim. kivihiiltä ja puu/biomassaa poltetaan huomattavasti enemmän kuin 1900 luvun alussa.

Alla oleva kuva tekee tämän trendin selväksi erittäin hienosti, eikä muutosta tuskin ole hetkeen tulossa. Me rikkaat länsimaalaiset käytämme lisääntyvissä määrin energiaa kivoilla laitteilla ja sähköautoilla. Toisaalta maailmassa on edelleen ~miljardi ihmistä kokonaan ilman sähköä. Tälle porukalle on tuskin ok, että joku evää heiltä mahdollisuuden nostaa omaa vaurautta ja elintasoaan luotettavien ja tiheiden energialähteiden avulla.

Globaali energiankulutuksen kehitys 1800-luvulta lähtien
Energiankulutus kasvaa vuosi vuodelta, eikä “vanhat” polttoaineet ole häviämässä mihinkään Lähde
Sama graafi väkilukuun suhteutettuna. Keskiverto ihminen käyttää vuosi vuodelta enemmän energiaa. Lähde
Ilman sähköä elävien ihmisten osuus 90-luvulta lähtien
Noin miljardi ihmistä elää edelleen ilman sähköä. Lähde

Eli näiden tilastojen valossa voidaan todeta, että kysyntä energialle ei ole katoamassa. Yhden ennusteen mukaan globaali energiankulutus nousee peräti 50 % vuoteen 2050 mennessä. Nämä ennusteet harvoin pitävät täysin paikkaansa, mutta antanee käsitystä mistä mittaluokasta tässä oikein puhutaan.

Energiankulutus maanosittain ennuste
Energiankulutuksen ennustetaan edelleen vain kasvavan Aasian johdolla Lähde

Ehkä optimisti sinussa koittaa väittää vastaan, että tämä kahden vuosisadan historia ei tällä kertaa toistaisikaan itseään, vaan kykenemme korvaamaan aiemmat energialähteet aurinko- ja tuulivoimalla siten, ettei fossiilisille polttoaineille ole juuri tarvetta. Tuskinpa sentään.

Miksi vihreä energia ei riitä

Uudet energialähteet eivät siis ole 200 vuodessa ikinä korvanneet vanhoja. Tämän lisäksi on syytä mainita, että ihmiskunta on tähän asti siirtynyt energialähteissään aina tiheämpään suuntaan. Kivihiilen energiatiheys on korkeampi kuin puun, öljyn tiheämpi kuin kivihiilen ja uraanin tiheämpi kuin öljyn. Eli huolimatta siitä, että uudet energialähteet ovat olleet kustannustehokkuudeltaan järjestään edeltäjiään parempia, eivät ne silti ole korvanneet tehottomampia vaihtoehtoja. (Mainittakoon, että myös vesivoima ja maalämpö ovat tietyillä alueilla todella kustannusehokkaita vaihtoehtoja.)

Nyt yleisen narratiivin mukaan nimenomaan juuri tuuli- ja aurinkovoima tulevat syrjäyttämään fossiiliset polttoaineet. Aiemmista “energiasiirtymistä” poiketen, nyt oltaisiin menossa taaksepäin energiatiheyden ja kustannustehokkuuden suhteen. Etenkin ne yleisimmin kaikkein vihremmiksi nimetyt aurinko- ja tuulivoima ottavat valitettavan kovaa pataan niin maakaasulta, kivihiileltä kuin vesivoimalta – ja varsinkin ydinvoimalta.

Yksi tapa mitata energialähteen kustannustehokkuutta, on katsoa kuinka paljon se tuottaa verrattuna siihen meneviä kustannuksia. Sanottakoon sen verran, että kunkin energialähteen kustannustehokkuuden (tai hiilijalanjäljen) mittaaminen on aivan käsittämättömän vaikea – tai jopa mahdoton – tehtävä. Miten kauas toimitusketjua pitää mennä? Otetaanko laskuissa huomioon koko elinkaari kierrätys/hävitys mukaanlukien? Pohditaanko maankäyttöä jne. jne. jne.?

Weißbachin vuoden 2013 tutkimus tuntuu olevan monessa lähteessä siteerattu paperi. Siinä on lähdetty tähän leikkiin ja yritetty laittaa eri energialähteet kustannustehokkuudeltaan samalle viivalle. Alta olevasta kuvasta nähdään, että kyseisen tutkimuksen mukaan aurinko- ja tuulivoima painii suunnilleen samassa sarjassa biomassan kanssa. Kustannustehottomuuteen vaikuttaa etenkin energiansäilytys. Näiden energiamuotojen suurin ongelma onkin ehkä niiden epätasaisuus. Sähköverkkoon menee tasan sen verran sähköä, mitä ihmiset sitä käyttää, eikä aurinko ja tuuli oikein halua noudattaa meidän energiarytmiä. 

Varsinkin aurinko- ja tuulienergia kärsii tästä molempiin suuntiin: Kun aurinko ei paista tai tuuli ei tuule, on energia saatava jostain. Se revitään joko valtavista akkumeristä, jonne energiaa on säilötty tuulisempina ja aurinkoisempina päivinä tai vastaavasti jostain peruskuormaa tarjoavasta toisesta energialähteestä (kuten kivihiilestä, maakaasusta tai ydinvoimasta).

Eri energialähteiden kustannustehokkuus Lähde

Vaikka aurinko- ja tuulivoima olisi 3 kertaa kustannustehokkaampaa, kuin Weißbachin tutkimus väittää, se olisi silti vasta parhaimmillaankin kivihiilen tasolla. Eikä tässä vielä kaikki.

Kun kustannustehokkuus ja luotettavuus ei ole tarvittavalla tasolla, näkyvät vaikutukset sähkön hinnassa. Etenkin niissä lokaatioissa, joissa ollaan menty tuulen ja auringon osalta ns. päätyyn, on sähkön hinta kohonnut merkittävästi. 

Kaliforniassa on siirrytty suurissa määrin aurinkovoimaan, minkä seurauksena sähkön hinta on noussut osavaltiossa muuta jenkkilää paljon kovempaa tahtia.

Sähkön hintakehitys Californiassa 2000-luvulla
Sähkön hintakehitys Californiassa Lähde

Saksa on puolestaan surullisen kuuluisa esimerkki täältä Euroopasta. Valtavan “vihreän liikkeen” seurauksena siellä ajettiin ydinvoima systemaattisesti alas Fukushiman onnettomuuden seurauksena ja tilalle asennettiin valtavat määrät aurinko- ja tuulivoimaa uskomattomilla rahasummilla. Sittemmin sähkön hinta on kavunnut saksalaiselle kuluttajalle Euroopan kalleimmaksi. 

Hyvänä verrokkina voidaan pitää Saksan naapuria, Ranskaa. Siellä ydinvoimasta on pidetty kiinni ja kapasiteettia päinvastoin vain lisätty. Seurauksena sähkön hinta Ranskassa on EU:n keskiarvoa halvempaa, ja sähköntuotannosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt jopa 10 kertaa vähäisemmät, kuin Saksassa.

Sähkön hinta Saksassa on koko EU:n kalleinta. Lähde
Sähkön tuotannosta aiheutuvat CO2-päästöt Saksassa ovat moninkertaiset Ranskaan verrattuna.

Ja jos jostain voi olla varma, niin siitä, että kansalaiset eivät ole valmiita (tai aina edes kykeneväisiä) maksamaan sähköstä loputtomiin poskettomia hintoja. Jossain vaiheessa raja tulee vastaan ja silloin myös poliitikkojen on reagoitava omat työpaikat turvatakseen. Jotain tästä kertoo ehkä aivan hiljattain otsikoissa ollut Nord-Stream 2 kaasuputki, joka tapahtunee kaikesta vastustuksesta huolimatta. (Olisikohan tälle putkelle ollut tarvetta, jos Saksassa oltaisiin menty Ranskan linjalla?)

Miten vihreää vihreä energia oikein on?

Se että ihmiskunta ei ole historiansa aikana ikinä onnistunut siirtymään tehottomampaan energiamuotoon korvaten edellisiä on yksi asia, mutta entäs ne hiilidioksiidipäästöt? 

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että vihreän energian keskustelussa on erittäin pahasti aliarvioitu ilmastovaikutukset koko toimitusketjun osalta. Se, että sähköauton pakoputkesta ei tule päästöjä tai aurinkopaneeli ei itsessään levitä hiilidioksidia ilmakehään, ei todellakaan tee niistä “hiilineutraaleja”. Minusta on aivan absurdia, että tätä globaalia ongelmaa ratkaistaessa puhutaan vain välittömistä vaikutuksista ja kokonaisuus jätetään huomioimatta. Esimerkiksi joidenkin selvitysten mukaan sähköauton “hiilikustannukset” koko elinkaarelta alittavat polttomoottoriauton vasta n. 200 000 ajokilometrin jälkeen (ja sekin pitäisi miettiä, että millä tavalla tuotetulla sähköllä nämä autot ladataan).

Tietenkin sähköauton ilmastovaikutuksesta täytyy puhua sen koko elinkaaren ajalta ja sama pätee mihin tahansa, aurinko- ja tuulivoima mukaan lukien. Olen ehdottomasti vähäpäästöisten energiamuotojen kannalla, mutta vain siinä tapauksessa, että ne ovat oikeasti ilmastolle hyödyllisiä. Viherpesulla ja hyvesignaloinnilla ei valitettavasti hiilidioksidipäästöt laske, vaan vedätetään kuluttajaa.

Esimerkiksi aurinkopaneeleihin tarvittavasta tekniikasta jopa ~80 % rakennetaan Kiinassa, usein käyttäen hiilivoimaa. Lisäksi aurinkopaneelien hävitys on kovin nihkeää. Nykyisten paneelien käyttöikä on 25-30 vuotta, minkä jälkeen ne pitää hävittää. Hävitysprosessi on vielä tätä kirjoittaessa kovin ongelmallista. Aurinkopaneelit ovat melko monimutkaista tekniikkaa sisältäen monia eri alkuaineita. Tällä hetkellä noiden aineiden erittely on todella työlästä, kallista ja energiaa vievää. Siinä määrin, että suurin osa paneeleista päätyy ongelmajätteeksi. Ja tätähän kamaa on tulossa. Arvioidaan, että vuoteen 2050 mennessä aurinkopaneeleista kertyy lähes 80 miljoonaa tonnia jätettä.

Tuulivoimalla on samantapainen haaste. Yli 80 % tuulimyllyjen matskuista on jo onneksi kierrätettävissä, mutta itse myllyn lavat eivät. Ne ovat sellaisia matkustajalentokoneen siiven kokoisia palikoita (jotkut jopa lähes 100 metriä pitkiä), jotka ovat tehty lähinnä lasikuidusta tai lasikuituvahvisteisesta polyesteristä (öljystä). Tällä hetkellä niiden kierrätys ei oikein lähde, ja lavat päätyvät usein jätteenä kaatopaikalle tai poltettavaksi niiden elinkaaren tullessa tiensä päähän (mikä on yleensä 10-25 vuotta). Jos näitä lapoja haudataan ja poltetaan ihan meillä Suomessakin, niin vahva veikkaus, että esim Kiinassa tilanne tuskin on yhtään parempi.

Tuulimyllyjen lapojen kierrätys on erittäin ongelmallista.
Tuulimyllylapojen hautausmaa Wyomingissa. Lähde

Kehitys tietysti kehittyy ja kaikkiin näihin ongelmakohtiin onneksi etsitään ratkaisuja. Vihreä energia tulee jatkossa olemaan aivan taatusti vihreämpää, mutta yksinkertaisia ratkaisuja haasteisiin ei ole näköpiirissä. Vaikuttaa siltä, että matka tulee olemaan joka tapauksessa pitkä.

Tie vihreyteen on hidasta

Motivaatio ympäristöystävällisempiin energialähteisiin siirtymiseksi tuntuu – varsinkin länsimaissa – olevan kohdallaan, mutta se on tähän asti ollut silti todella, todella hidas ja kallis tie. Siinä missä vuonna 1975 fossiiliset polttoaineet edustivat ~ 95 prosenttisesti globaalia pääenergiantuotantoa, ollaan vuonna 2020 noin 85 prosentissa. Ja kuten jutun alusta muistat, vaikka suhteellisesti ollaankin tehty pientä liikettä pois fossiilisista, kokonaismäärissä esimerkiksi kivihiilen poltto ei ole hävinnyt mihinkään.

Länsimaissa voidaan vähän varovaisesti tuulettaa, koska esim. Euroopassa hiilidioksidipäästöt ollaan saatu jopa pieneen laskuun. Tässä vaan on se pieni hämy, että länsimaiden “onnistuminen” tulee monesti kehittyvien maiden kustannuksella: raskas ja energiaa vaativa teollisuus siirtyy enemmissä määrin niihin maihin, joissa ilmastotavoitteet ja energialähteet ovat vähemmän tapetilla ja työ halvempaa. Ilmastoasiossa pitäisi muistaa aina katsoa globaalia kokonaisuutta.

Kunnianhimoiset ennusteet eivät ole osuneet edes lähelle todellisuutta edellisinä vuosikymmeninä. Onko tällä kertaa toisin?

Ennusteet vihreään energiaan siirtymisestä ovat tähän asti olleet kovin optimistisia
Eri ennusteita uusiutuvien energialähteiden osuudesta osana Yhdysvaltojen energiantuotantoa. Katkoviiva alkaa kyseisen ennusteen julkaistuksesta ja päättyy ennusteen päätösvuoteen. Lähde

Esimerkiksi Kiinassa kivihiilen polttaminen on edelleen agendalla todella isossa määrin. Vuonna 2020 Kiina lisäsi uutta kivihiilikapasiteettia yli 3 kertaa enemmän, kuin koko muu maapallo yhteensä.

Kiina on lisännyt kivihiilikapasiteettiaan koko 2000-luvun. Lähde

Yksi suurista haasteista näihin todella koviin ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi on sähkönsiirtoon tarvittavan kapasiteetin rakentaminen. Jos me rakennamme tuulivoimaa keskelle merta, niin se sähkö pitää saada sieltä jotenkin vietyä sähköverkolle ja sen lisäksi rakentaa ylituotantoa varten säilytyskapasiteettia. Nämä eivät ole mitään pieniä hankkeita. Tuuli-, aurinko- ja vesivoimalla on se pikku ongelma, että ne ovat erittäin riippuvaisia maantieteellisestä sijainnista. Aurinkopaneelit vaativat aivan valtavan määrän pinta-alaa ja ne olisi kiva laittaa sellaiselle leveysasteelle, jossa paistaa kovasti aurinko. Tuulivoimalla on sama ongelma pinta-alan suhteen ja tietysti mukava bonus olisi myös mahdollisimman hyvät tuuliolosuhteet. Vesivoima voi puolestaan olla todella kustannustehokas vaihtoehto, mutta se vaatii tietenkin voimakkaasti virtaavaa vettä toimiakseen. Tämä tarkoittaa sitä, että nämä energialähteet saattavat olla todella kaukana olemassa olevasta sähköverkosta ja ne vaativat valtavat määrät raaka-aineita, energiaa, rahaa ja aikaa ihmisten saataville tuomiseksi. 

Nopeaa tämä toiminta ei tunnu olevan, vaikka yritys olisi kova. JP Morganin vuosittaisessa energiapaperissa on muutama esimerkki jenkkilästä. Ehkä ikävin näistä on Wyoming – Kalifornia tuulivoimahanke. Siinä vuonna 2007 Obaman hallitus hyväksyi kyseisen projektin ja laittoi ohituskaistalle, eikä vieläkään ole valmista. Tätä vielä korostaa se, että vain 15 % hankkeen pinta-alasta osui yksityisille maille ja jokainen osavaltio oli laittanut ne osuudet pakkolunastukseen. Tämän hankkeen on tällä hetkellä määrä alkaa tuottamaan sähköä Kaliforniaan vuonna 2023, 16 vuotta myöhemmin.

Sitten se säilytys. Koska me emme voi päättää milloin aurinko paistaa ja tuuli tuulee, ylimääräinen energia pitäisi saada talteen. Tämä on edelleen aivan käsittämättömän kallista, ja vaatii kaiken muun infran rakentamiseksi valtavat määrät akkuja. Yksi öljytynnyri (siis se pelkkä tynnyri ilman sisältöä) maksaa ~ $15 – $18. Saman energiamäärän (1700 kWh) varastointi maksaisi Teslan Megapackilla 250 000 – 510 000 dollaria. 

Energian säilytys öljynä tynnyrissä on uskomattoman kustannustehokasta akkuihin verrattuna. Lähde

Ja nämä kaikki edellä kuvatut haasteet koskettavat “vain” sähköverkkoa, eli sitä legendaarista seinästä tulevaa sähköä. Fossiiliset polttoaineet ovat valitettavan loistavia energialähteitä myös sähköverkon ulkopuolella

Fossiiliset polttoaineet teollisuudessa

Globaalissa mittakaavassa teollisuus on suurin fossiilisten polttoaineiden käyttäjä. Monet eri teollisuuden alat tarvitsevat tuotteensa valmistukseen todella suuret määrät energiaa ja usein myös kovia lämpötiloja. Sähköllä on vaikea päästä esim. teräksen valmistuksessa tarvittaviin lämpötiloihin, joten sulatusuunien pyörittämiseen käytetään fossiilisia polttoaineita (yleensä maakaasua). Tämäkin kärjistyy kustannustehokkuuteen. Sähköverkosta on yksinkertaisesti liian kallista saada irti tarvittava määrä lämpöä/energiaa moneen teollisuuden alaan. Samaisessa JP Morganin paperissa on eritelty näitä sektoreita paremmin, joten siihen kannattaa tutustua, jos aihe kiinnostaa. Näilläkin aloilla toki edistystä parempaan tapahtuu jopa meillä Suomessa, mutta miten nopeasti samaa kehitystä on odotettavissa esimerkiksi Kiinassa?

Sähköverkon hyödyntäminen teollisuudessa on jopa laskempaan päin
Sähköverkon hyödyntäminen teollisuudessa on jopa laskempaan päin. Lähde

Tässä vaiheessa on myös hyvä muistuttaa, että fossiiliset polttoaineet eivät ole vain energialähteitä ja lämmöntuottajia. Etenkin öljyä käytetään raaka-aineena aivan jumalattomassa määrässä tavaraa. Niin muovit, autonrenkaat kuin monet lääkevalmisteet ovat hiilivetypohjaisia (joiden valmistamiseen käytetään yli 90 % öljyä, maakasua tai kivihiiltä).

Yhdestä öljytynnyristä (~159 litraa) saadaan melkoinen määrä tavaraa aikaiseksi.
Yhdestä öljytynnyristä (~159 litraa) saadaan melkoinen määrä tavaraa aikaiseksi. Lähde

Fossiiliset liikenteessä

Mainitsinkos vielä liikennettä? Etenkin raskasta sellaista. Öljyn energiatiheys tekee siitä myös aivan ylivoimaisen polttoaineen liikkumiseen. Ei ole sattumaa, että juuri öljystä jalostetut polttoaineet ovat liikuttaneet ihmisiä ja ihmisten ajoneuvoja paikasta A paikkaan B sellaiset sata vuotta.

Yhdessä öljybarrelissa on 4,5 vuotta ihmistyötä, tai 1700 kWh. Öljy on käyttämistämme energiamuodoista se kaikkein tihein, jos uraani unohdetaan laskuista. Uraanin ongelma on tietysti se, että se vaatii fissioreaktion tuottaakseen energiaa, mutta öljyn kanssa selvitään paljon helpommin yksinkertaisemman palamisreaktion avulla. 

Öljy on näiden ominaisuuksien lisäksi äärimmäisen helposti liikuteltavissa sen luonnollisen säilytysmuodon vuoksi. Siinä missä vaikka aurinkoenergia tarvitsee kaverikseen ylimääräisen akun aurinkoenergian talteen ottamiseksi, tarvitsee öljy vain astian. Sitä on aika vaikea päihittää. Yhden öljybarrelin energiamäärän säilöminen nykypäivän akkuihin tarkoittaisi noin 9000 kg:n edestä akkuja. Akutkin toki kehittyvät jatkuvasti, mutta mittasuhteet on jälleen hyvä ymmärtää.

Onko siis ihme, että raskas tieliikenne, lentokoneet ja rahtilaivat kulkevat öljypohjaisilla polttoaineilla? Sähköistys toki etenee etenkin kuluttaja-autoissa, mutta mites esimerkiksi rahtilaivaliikenne? Maailman ensimmäinen sähköllä toimiva rahtialus on rakenneltu ja sen on määrä aloittaa operointi ihan lähi aikoina. Mites se vertautuu nykyisiin fossiililaivoihin? Huonosti: “Perinteiset” Maersk’s Triple-E purkit kantaa 150 kertaa enemmän lastia, 400 kertaa pidempään matkaan ja vielä 3 kertaa nopeammin. Jos samankokoiseen alukseen työnnettäisiin nykypäivän sähkömoottorit akkuineen, niin huimat 40 % aluksen rahtikapasiteetista menisi akkuihin

Saman laskuharjoituksen voi varmasti tehdä esim. kaivosteollisuuteen, jonka koneet tarvitsevat yhtä lailla aivan järisyttävät määrät energiaa, jotta meidän älylaitteisiin tarvittavat raaka-aineet saadaan revittyä maaperästä, mutta jätetään se seuraavaan kertaan.

Fossiiliset sijoitusmahdollisuudet

Okei. Mitäs tämä kaikki nyt sitten tarkoittaa? Aletaanpas viimein asettelemaan niitä sijoituslaseja päähän, jos et sitä vielä tehnyt. Ajatellaan tämä asetelma ensin toisinpäin: Mitä se vaatisi, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä voidaan lähitulevaisuudessa millään merkityksellisellä määrällä vähentää ja sitä kautta ne vaipuvat myös sijoituskohteena unholaan (sanotaan nyt vaikka seuraavan 30 vuoden aikahorisontilla), etenkin jos ydinvoimaa ei lasketa vihreäksi energialähteeksi?

Pitää uskoa, että:

  • Ihmiskunta onnistuu ensimmäistä kertaa ikinä korvaamaan vanhat energiamuodot, eikä tuomaan niitä edellisten rinnalle.
  • Ihmiskunta onnistuu ensimmäistä kertaa ikinä siirtymään energiatiheydeltään ja kustannustehokkuudeltaan kehnompiin energianlähteisiin.
  • Me pystymme kehittämään uusiutuvia energialähteitä tehokkaammiksi ja rakentamaan niiden ympärille vaadittava infrastruktuuri tahdilla, johon ei olla päästy koskaan aiemmin.
  • Uusiutuvalla energialla pystytään täyttämään miljardin sähköverkon ulkopuolella olevan ihmisen tarpeet luotettavalle sähkölle.
  • Ihmiskunnan pitää rakentaa 1500 tuulimyllyä 750 neliökilometrin alueelle joka päivä seuraavat 30 vuotta (tai 1,5 ydinvoimalaa) ja samaan aikaan hankkiutua eroon fossiilisista, jos hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä halutaan saavuttaa.

KaljuKoon kognitiivinen päättelykyky tulee aika äkkiä siihen lopputulokseen, että yllä kuvattu skenaario on äärimmäisen epätodennäköinen (lue, mahdoton). Ja edelleen, en kirjoita tätä energiapolitiikka- tai ilmastonmuutoslasit silmillä, vaan sijoituslasit päässä. Ilmastonmuutos on ihan oikea haaste ja esimerkiksi kivihiili on valtavan iso ongelma pelkästään sen ilmansaasteiden aiheuttamien kuolemien vuoksi. Kuitenkin tässä kirjoituksessa mainitut asiat johtavat allekirjoittaneen auttamatta siihen johtopäätökseen, että fossiilisista polttoaineista ei olla pääsemässä eroon pitkään aikaan.

Tämä tarkoittaa meille mahdollisuuksia sijoitusmielessä. On se sitten öljy, maakaasu tai kivihiili (tai ydinvoima), niin kaikki nämä sektorit ovat olleet jo pitkään erittäin epäseksikkäitä. Tällä on se seuraamus, että poliittisten paineiden ja yleisen mielipiteen johdosta, näille aloille ei valu yksinkertaisesti tarpeeksi rahaa, mikä johtanee lopulta raaka-aineiden hintojen kasvuun, kun markkinoilla ei ole tarpeeksi monta tekijää niiden parissa touhuamassa. Horisontissa voi hyvinkin olla jopa pulaa fossiilisista polttoaineista. Siinä vaiheessa kun sähkön hinta alkaa hipomaan pilviä tai loma-asunnossa ei toimi jouluvalot, alkaa viimeistään tapahtua. Uskon, että tämä realiteetti voi iskeä kasvoille hyvinkin nopeasti.

Öljy

En pitäisi ihmeenä, jos öljyn hinta tulee käymään vielä kaikkien aikojen huipussaan seuraavien vuosien aikana. Pysyisin sijoitusmielessä ehkä niistä kaikkein valtavimmista länsimaisista firmoista (kuten Exxon, Shell, Chevron) erossa poliittisen paineen takia, mutta pienemmistä pelureista voi löytyä mahtavia kohteita. Esimerkiksi öljytankkereista (Twitterissä Jarmo Friman seurantaan) voi löytyä mielenkiintoisia firmoja.

Toinen mahdollinen lähestymiskulma on öljynporauslautat. Itse pistin juuri muutamia euroja kiinni avomerellä toimiviin poraajiin (muutamia tutkimisen arvoisia nimiä: Valaris, Tidewater, Noble). Turvallisempia kohteita voi etsiä Venäjältä: Lukoil ja Gazprom ei varmasti taivu mihinkään poliittiseen leikkiin, vaan nämä kaverit työntää öljyä maailmalle, jos tarve sille kasvaa. Molemmat näistä myös maksaa myös ihan mukavaa osinkoa, jos se kiinnostaa.

Maakaasu

Maakaasun osalta en ole kovin syvälle yksittäisten yritysten kohdalla sukeltanut, mutta perusidea on sama kuin öljyllä. Uskon tältäkin sektorilta löytyvän varmasti hyviä ja aliarvostettuja vaihtoehtoja fossiilisalkkuun, kunhan jaksaa penkoa.

Kivihiili

Kivihiilen kanssa touhuavat osakkeet ovat jo nyt tehneet valtavia liikkeitä edellisen 12 kk aikana, mutta en usko vauhdin ihan vielä hiipuvan. Nimet kuten Peabody Energy ja Arch Resources ovat hyviä paikkoja aloittaa. Kivihiilen osalta Twitterissä kannattaa seurata Sami Nyyssöstä.

Ydinvoima

Fossiilisten ulkopuolelta kirjoitin ydinvoimasta ihan erillisen jutun aiemmin. Olen erittäin optimistinen myös ydinvoiman suhteen tässäkin kirjoituksessa mainituista syistä ja sitä kautta uraanista voi löytyä mahtava sijoitusmahdollisuus. Tästä iltalukemista: Uraaniin sijoittaminen

Yhteenveto

Oli fossiilista polttoaineista, ilmastonmuutoksesta, vihreästä siirtymästä tai vaikka kivihiilen eettisyydestä mitä mieltä hyvänsä, näyttää tilanne mielestäni varsin selkeältä: Seuraavan parin vuosikymmenen aikana ihmiskunta ei tule pääsemään eroon fossiilisista polttoaineista. Me olemme edelleen täysin riippuvaisia luotettavista ja tiheistä energianlähteistä. Vaikka uusiutuviin energiamuotoihin on työnnetty valtavat määrät rahaa ja aikaa, ei ne hyvästä kehityksestä huolimatta ole vielä lähellekään sellaisella tasolla, että ne kykenisivät korvaamaan fossiiliset polttoaineet merkittävissä määrin.

Myöskään vihreiden vaihtoehtojen vihreys ei ole aina ihan itsestäänselvää ja ratkaistavana on tiettyjä ongelmia koko tuotantoketjua silmällä pitäen. Fossiilisissa polttoaineissa on toki suuria haasteita varsinkin kestävän kehityksen kannalta, mutta jos vaakakupin toisella puolella on tietokoneiden ja jouluvalojen sammuminen, uskon vastauksen olevan selkeä. Ehkä vielä jonain päivänä suurin osa meidän energiantarpeesta pystytään tyydyttämään uusiutuvilla, mutta se päivä on uskoakseni vielä valitettavan kaukana.

Tämä yleisen konsensuksen vastainen ajatus poikii todennäköisesti hyviä mahdollisuuksia sijoitusmielessä. Jos ajatus fossiilisiin sijoittamisesta alkoi tämän kirjoituksen myötä heräämään, niin suosittelen aloittamaan lisätutkimukset esimerkiksi öljy-yhtiöistä. Uskon öljyn hinnan ampaisevan tästä ylöspäin jo viimeistään ensi vuoden (2022) aikana, mutta muista, olen vain yksi idiootti internetissä. Tutki lisää ja tee oma päätöksesi.

Uusi lukija

Hoi uusi lukija! Päädyitkö sivuilleni sattumalta ja ihmettelet mistä on oikein kyse? Lähde KaljuKoon matkaan tavoittelemaan taloudellista vapautta ja aloita lukeminen ensimmäisestä kirjoituksesta. Kaikki julkaisut löytyvät myös aikajärjestyksessä blogikirjaston puolelta. Tervetuloa klubiin!

0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Näytä kaikki kommentit