Euroopan Unionissa viritetty päästökauppa (European Union Emissions Trading System, EU ETS) on systeemi, jossa “haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia.” Näin tietää wikipedia. Eli kyseessä on järjestely, jolla eurooppalaiset – päästöjä tietyin kriteerein tuottavat – yritykset (suuret energiantuotanto- ja teollisuuslaitokset) joutuvat hankkimaan itselleen näitä “päästöoikeuksia”, jos ne menevät EU komission suuressa viisaudessaan asettamien rajojen yli.
Nämä päästöpoletit ovatkin melkoisen mielenkiintoinen sijoitusinstrumentti, eikä niille löydy oikein verrokkia mistään muualta sijoitusmaailmasta. Tänään otetaan lyhyt katsaus siihen, pystyykö tällä järjestelyllä mahdollisesti lyömään näin tuulipukusijoittajana rahoiksi.
Miten päästökauppa toimii?
Tivolin tarkoituksena on tietenkin vähentää EU-alueen hiilidioksidipäästöjä ja päästä sitä kautta EU:n kunnianhimoisiin päästötavoitteisiin (=vähentää hiilidioksipäästöjä 1990 tasosta 55% vuoteen 2030 mennessä). Päästökauppa laitettiin virallisesti tulille vuonna 2005 ja se on sittemmin laajentunut useammalle toimialalle.
Homma toimii siten, että Euroopan komissio laskee jokaiselle “päästökauppakaudelle” tietyn määrän näitä päästöpoletteja (=päästöoikeuksia), jotka jaetaan edelleen jäsenvaltioille. Jäsenvaltioissa puolestaan erikseen nimetty “päästökauppaviranomainen” (Suomessa energiavirasto ja Traficom) jakaa poletit tähän leikkiin pakotettujen yrityksien kesken logiikalla, johon en ole jaksanut perehtyä.
Yksi päästöpoletti vastaa oikeutta yhden hiilidioksiditonnin tuottamiseen. Ja tässä tulee ensimmäinen jekku: Päästöpoletteja on kierrossa huomattavasti vähemmän, kuin mitä EU-alueella tuotetaan päästöjä. Tämä tarkoittaa sitä, että kollektiivisesti EU-alueella on vähennettävä päästöjä, jos mielii päästä tässä leikissä kuiville.
Jos yritys tuottaa vuoden vertailujaksolla enemmän päästöjä kuin päästöpoletteja on kädessä, tulee rankkua. Jokaista puutteellista polettia kohden yritys joutuu maksamaan EU:lle sakkoa 110 euroa. Yrityksen siis täytyy ostaa itselleen lisää poletteja markkinoilta, jos päästörajat ovat paukkumassa oman polettisaldon yli. Mitä jos yritys vain päättää iloisesti maksaa sakot pois ostamatta lisäpoletteja? Tässä tulee jekku numero 2: Jos yritys jää poleteista vajaaksi, joutuu yritys maksamaan yllä kuvatun sakon, eikä polettivaje häviä yhtään mihinkään. Eli vajaaksi jääneet päästöoikeudet ei nollaudu sakkoja maksamalla, vaan ensi vuonna edessä on vielä isompi polettivaje.
Kun nämä nallekarkit on komission toimesta jaettu, alkaa leikissä olevien yrityksien sisällä kiivas pohdinta: Tiputetaanko päästöjä jakson aikana niin paljon, että voimme myydä poletteja muille yrityksille ja tehdä sitä kautta rahaa? Vai onko kenties fiksumpaa ostaa poletit markkinoilta, koska niiden hinta on vähemmän mitä yritys pystyy kustannuksista huolimatta generoimaan voittoa?
Huhtikuun 30. on vuosittainen päivämäärä, johon mennessä yrityksen pitää luovuttaa EU:lle päästöjensä mukainen määrä poletteja.
Otetaan esimerkki: Jos KaljuKoon “Turve rahaksi Oy:lle” on polettijaossa annettu ruhtinaalliset 5 päästöpolettia, on firmallani oikeus työntää maailmaan 5 hiilidioksiditonnia päästöjä. Jos käykin hupsusti ja firmani pistääkin vuoden aikana ilmakehään 7 tonnia, on “Turve rahaksi Oy” vajaa kaksi polettia. Nyt firmani täytyy ostaa markkinoilta 2 polettia, jos en halua maksaa sakkoja ja joutua silti hankkimaan poletit seuraavan jakson aikana uusien velvoitteiden lisäksi. Eli minun käytännössä täytyy ostaa poletit markkinoilta oikeastaan hinnalla millä hyvänsä, ellen riskeeraa ja spekuloi niiden hinnan laskevan tulevaisuudessa.
Päästöpoletin hinta
Päästöpoletin hinta määräytyy täysin markkinaehtoisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Eli leikissä olevat yritykset voivat vapaasti myydä ja ostaa poletteja toisiltaan. Jotkut firmat ovat vihreämpiä ja käteen jää paljon ylimääräisiä poletteja. Toisilla on vaikeampaa, ja niiden pitää ostaa itselleen lisää päästöoikeuksia, ettei joutuisi maksamaan sakkoja (ja olemaan sen jälkeen edelleen poletteja velkaa!)
Yhden poletin hinta on tätä kirjoittaessa noin 87 € kappale. Vuonna 2006 yhden poletin hinta pyöri 15 – 30 € välissä. Pikkuhiljaa kovempien ilmastotavoitteiden myötä polettien hinta on kavunnut nykyisiin mittoihinsa.
No mutta eihän tämä kuulosta nyt kovin järisyttävältä tuotolta, koska tuskin poletin hinta nyt yli 110 € voi ikinä nousta? Eihän?
Päästöpoletin kysyntä ja tarjonta
Jekku numero 3: Päästötavoitteiden kiristyessä, liikkeelle laskettavien päästöpolettien määrä laskee jatkuvasti. Vuosina 2021-2030, päästöpoletteja lasketaan liikkeelle 2,2 % vähemmän joka vuosi.
Laitetaanpas vielä kaikki jekut yhteen:
- Päästöpoletteja on kierrossa huomattavasti vähemmän, kuin mitä järjestelyn piiriin valitut yritykset tuottavat päästöjä.
- Yritys joutuu maksamaan 110 € sakon/poletti joka vuoden huhtikuussa, jos sillä ei ole tarpeeksi poletteja. Lisäksi polettivaje ei häviä sakkoja maksamalla yhtään mihinkään, vaan jää velaksi “seuraavalle kaudelle”.
- Liikkeelle laskettavien päästöpolettien määrä laskee vuosittain.
Tämä aiheuttaa melkoisen jännittävän tilanteen. Jos palataan aiempaan esimerkkiin, mutta pyöräytetään tilanne ympäri: Tällä kertaa “Turve Rahaksi Oy:n” toimitusjohtaja ymmärtää päästöpolettien dynamiikan ja muiden tulevan tuskan. Toimitusjohtaja päättääkin ostaa tarvittavan kahden poletin lisäksi niitä 300, eikä myy niitä heti eteenpäin.
Jos useampi yritys ymmärtää nämä samat jekut ja alkaa spekuloimaan poleteilla, alkaa markkinoilla olevien polettien määrä kutistua entisestään. Kun tähän yhdistetään se fakta, että Euroopan ilmastotavoitteet ovat jo muutenkin äärimmäisen kovat (=päästöpoletteja jaetaan alunperinkin todella vähän), alkaa yhtälö näyttää mielenkiintoiselta.
Kiipelissä olevat yritykset joutuvat ostamaan päästöoikeuksia joka tapauksessa, koska sakkojen maksaminen on lähtökohtaisesti erittäin typerää. Vajaaksi jääneet poletit on joskus kuitenkin luovutettava EU:lle, joten sakkojen maksaminen on typerää vaikka päästöpoletin hintalappu olisi 200 euroa kappaleelta (Mieluummin ostan 200 euron päästöoikeuden nyt, kun maksan 110 euroa sakkoa ja ostan saman poletin kuitenkin ensi vuonna hintaan, joka voi olla peräti enemmän).
Teoriassa päästöpoletilla ei siis ole olemassa hintakattoa. Todellisuudessa sellainen katto varmasti joskus löytyy, kun poliittinen paine käy liian isoksi. EU voi tietysti laskea hätätilanteessa liikkeelle lisää päästöoikeuksia tai jopa ottaa jonkinlaisen hintakaton käyttöön, jos tilanne äityy liian pahaksi. Se, missä hinnoissa tämä alkaa tapahtua, meneekin jo melkoisesti arvailun puolelle. Selvää on kuitenkin se, että EU.n päästötavoitteet ovat äärimmäisen kovat, enkä jaksa reilun 30 % korotuksen olevan vielä mikään ongelma komissiolle. En todellakaan ole mikään ennustaja, mutta en pitäisi mahdottomana, jos poletin hinta kohoaisi lähemmäksi 200 euroa kappaleelta.
Päästöoikeuksiin sijoittaminen
EU:n päästöpoletit on sijoituskohteena äärimmäisen mielenkiintoinen. Sitä ei oikein voi verrata mihinkään muuhun sijoitusinstrumenttiin, eikä sillä myöskään ole juuri minkäänlaisia sidonnaisuuksia esimerkiksi osakkeisiin tai edes energiasektoriin. Silläkään ei ole oikeastaan mitään väliä mitä itse olet mieltä energiapolitiikasta, vihreästä siirtymästä tai vaikka ilmastonmuutoksesta. Tässä on käytännössä mahdollisuus sijoittaa pelkästään EU:n koviin päästötavoitteisiin ja siinä mukana roikkuvien yrityksien vaikeuksiin päästä niihin.
Jos uskoo siihen, että EU:n poliittinen intressi hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen jatkuu vähintään yhtä kovana ja eurooppalaisilla yrityksillä tulee olemaan haasteita päästä niihin, on tässä käsillä hyvinkin mielenkiintoinen sijoitusinstrumentti. Itse lähdin näihin kemuihin mukaan (melko pienellä panoksella) alta löytyvien ETF:ien kautta.
No mites tähän polettipeliin voi laittaa omat pelimerkit sisään? Siihen on pari vaihtoehtoa:
KraneShares European Carbon Allowance Strategy ETF (symboli KEUA) on ETF joka seuraa nimenomaan pelkästään Euroopan päästöpolettien futuurimarkkinaa. Eli tällä ETF:llä pääsee pelaamaan nimenomaan EU:n päästöoikeuspeliä.
KraneShares Global Carbon Strategy ETF (symboli KRBN) on puolestaan ETF, jolla on noin 60 % painotus EU:n päästöoikeuksissa ja loput 40 % menee mm. Kalifornian ja UK:n vastaaviin tuotteisiin.
Nämä ETF:t on ne mielestäni helpoimmin lähestyttävät vaihtoehdot. Molemmat tuotteet löytyvät ainakin Interactive Brokersilta. Näiden lisäksi kokeneemmille ketuille itse futuureihinkin pääsee käsiksi ainakin IB:llä (ICE ECX EUA Futures), jos sellainen kiinnostaa ja tietää miten ne toimii.
Melko mielenkiintoinen sijoituskohde joka tapauksessa ja kai tässä joku tuotonkin mahdollisuus on olemassa. Kannattaako tähän sijoittaa? Tutki lisää ja tee omat päätöksesi. Lisätutkimukset voi aloittaa vaikka twitteristä. Suuri kunnia aiheeseen paljon paremmin perehtyneille herroille Lawson Steele ja Dr. Chris Dark.
Uusi lukija
Hoi uusi lukija! Päädyitkö sivuilleni sattumalta ja ihmettelet mistä on oikein kyse? Lähde KaljuKoon matkaan tavoittelemaan taloudellista vapautta ja aloita lukeminen ensimmäisestä kirjoituksesta. Kaikki julkaisut löytyvät myös aikajärjestyksessä blogikirjaston puolelta. Tervetuloa klubiin!
En tiennyt aikaisemmin aiheesta juuri mitään, mutta tämä oli mukavan selkeä kirjoitus ja avasi hyvin aihetta. Vaikka en ole itse kiinnostunut niinkään sijoittamaan tähän, mutta mielenkiintoista lukea aiheesta ja ymmärtää paremmin. Kiitos! 🙂