Päätin sijoittaa biotech-alan yhtiöön.

Se on muistini mukaan ensimmäinen kerta kun laitan rahojani mihinkään biotech/lääkealan yhtiöön. Tämän alan touhu onkin minulle käytännössä kokonaan tuntematonta, joten olen tässä(kin) täysin oman osaamisalueeni ulkopuolella. (En tosin tiedä mikä se “osaamisalueeni” edes olisi, mutta siitä viis). Tutkaani kuitenkin ilmaantui yhtiö, joka kehittelee syöpälääkkeitä ja mahdollisuus näyttää todella mielenkiintoiselta.

Ja koska 2025 H2 sijoittajakirje lähti juuri ulos (löydät kaikki kirjeet täältä), päätin laittaa idean eetteriin ennen seuraavaa kirjettä. Päädyin myös kirjoittamaan tästä tällaisen pidemmän tekstin twiittiketjun sijaan, koska aihe on melko monimutkainen ja muistiinpanoni alkoivat jo valmiiksi olla aika kattavat. Ja toki tämän kirjoituksen kasaan laittaminen auttoi itseänikin vielä paremmin saamaan kokonaisuudesta kiinni. 

Tämän ulos saamiseen oli myös hieman aikataulupainetta, koska yhtiö julkaisee todella relevanttia tutkimusdataa kirjaimellisesti ylihuomenna, 10. joulukuuta. Halusin saada tämän pihalle ennen tuota päivämäärää, joten kirjoitus tuli rakenettua melko kiireellä.

Olen varmaan edellisen kerran opiskellut mitään biologiaan viittaavaa lukiossa yli 15 sitten. Jos joskus, niin nyt kannattaa suhtautua näihin höpinöihin erittäin suurella varauksella. En totisesti tiedä, mistä puhun ja joku alan ammattilainen tulee taatusti pyörittelemään silmiään näitä tulevia rivejä lukiessa.

Näillä itseluottamusta huokuvien ja kannustavien sanojen kautta: Asiaan.

Medicenna Therapeutics

Medicenna Therapeutics. Medicenna on biotech-yhtiö, joka on perustettu 2011 herran nimeltä Fahar Merchant toimesta. Pörssiin firma siirtyi 2017, jolloin järjestettiin ensimmäinen rahoituskierros. Yhtiö on listattu Kanadassa tickerillä MDNA ja jenkeissä OTC:lla MDNAF. Medicenna oli välillä myös listautuneena Nasdaqiin, mutta osakkeen hinta pysyi liian pitkään alhaisena ja yhtiö päätti jättää Nasdaq listautumisen pois kuluja säästäkseen, eikä tehnyt reverse splittiä tilanteen korjaamiseksi. 

Medicenna on kliinisen vaiheen immunoterapia-yhtiö, joka kehittää syöpälääkkeitä hyödyntämällä ihmisen omaa immuunipuolustusta taistelussa syöpäkasvaimia vastaan. Käyn tässä kirjoituksessa läpi kolme Medicennan lääkettä MDNA11, MDNA113 ja lyhyest MDNA55.

Yhtiön markkina-arvo on tätä kirjoittaessa US$75M ja uskon tässä olevan nollaa suuremmat mahdollisuudet moninkertaistaa rahani seuraavan vuoden sisällä.

MDNA11

Ennen kun yritän kertoa, mitä MDNA11 tekee, täytyy meidän ymmärtää, mitä tarkoittaa “IL-2”.

IL-2

IL-2 (interleukiini-2) on immuunijärjestelmän välittäjäaine (sytokiini), jonka tärkein tehtävä on lisätä ja aktivoida T-soluja, eli immuunijärjestelmän ”sotilaita”. Tulen käyttämään tätä “sotilas”-vertausta jatkossakin. 

Meidän immuunijärjestelmän sotilaat taistelevat jatkuvasti erinäisiä uhkia, kuten  viruksia, bakteereita ja syöpäkasvaimia vastaan. Kehoissamme pyrkii ilmeisesti lähes jatkuvasti muodostumaan poikkeavia soluja, jotka voisivat myös olla syöpäsolujen esiasteita, mutta meidän urheat sotilaat ovat onneksi tehokkaita niiden tuhoamisessa.

Joskus kuitenkin tulee vastaan tilanne, jossa sotilaamme eivät syystä tai toisesta osaa taistella tiettyä syöpäsolua vastaan ja syöpä pääsee muodustumaan.

Nykykäsityksen mukaan syy ei ole siinä, että meiltä puuttuisi näitä sotilaita, vaan siitä, että syöpä on poikkeuksellisen hyvä huijaamaan tai uuvuttamaan niitä. 

Karkeasti jaoteltuna sotilaiden toiminta voi häiriintyä ainakin näillä tavoin:

1. Syöpä “menee piiloon”
   Syöpäsolut voivat muuntautua siten, että immuunijärjestelmä ei enää tunnista niitä vaarallisiksi. Osa kasvaimista alkaa lisäksi tuottamaan jonkinlaisia ”älä ammu minua” -signaaleja (kuten PD-L1), jotka kytkevät T-solujen jarrut päälle juuri kun niiden pitäisi hyökätä.
2. Sotilaat uupuvat
   Kun T-solut joutuvat puuhaamaan saman kasvaimen kanssa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, ne voivat ajautua niin sanottuun “uupumustilaan” (T-cell exhaustion). Ne ovat siis edelleen paikalla, mutta eivät enää jaksa jakautua tai tappaa yhtä tehokkaasti.
3. Kasvain rakentaa “suojakuoren”
   Kasvaimen ympärille muodostuu suojakuori, jossa:
   • T-säätelysolut (Treg) ja muut ”jarrusolut” lisääntyvät
   • Erilaiset sytokiinit ja kasvutekijät vaimentavat hyökkäystä
   • Osa lääkkeiden kohteista (esim. verisuonet, imusolmukkeet) muuttuu rakenteellisesti niin, että immuunijärjestelmän on vaikeampi toimia tehokkaasti kasvaimen lähellä.
4. Aiemmat hoidot ja potilaan kunto
   Monet potilaat ovat saaneet jo leikkauksen, sädehoitoa ja solunsalpaajia ennen nykyaikaisia immunohoitoja. Nämä voivat heikentää immuunijärjestelmää niin, että sotilasreservi on jo valmiiksi ohut ja osittain vaurioitunut.

Tästä päästäänkin IL-2-lääkkeiden ideaan.

IL-2 on elimistön oma ”megafoni”, joka käskee T-soluja jakautumaan ja aktivoitumaan. Kun IL-2:ta annetaan lääkkeenä, tavoitteena on käytännössä:

• Lisätä syöpää tappavien solujen, sotilaiden, määrää.
• Tukea ja vahvistaa uupuneita sotilaita uudelleen taistoon.
• Tehdä tämä mieluiten ilman, että T-säätelysolujen jarru painuu pohjaan (ja ilman henkeä uhkaavaa myrkyllisyyttä, joka voi aiheutua aktivoimalla “vähän kaikenslaisia soluja siellä ja täällä”. Se olis kiva).

Ensimmäisen sukupolven IL-2-lääke (aldesleukiini) osoitti jo vuosikymmeniä sitten, että osalla potilaista voidaan saada jopa hyvin pitkäkestoisia remissioita. Se ei tosin onnistu ihan ongelmitta:

• Lääke selvästi aktivoi sekä hyökkääjiä että jarruja (Hyökkäys = hyvä, jarru = huono)
• Se on erittäin myrkyllinen ja sen käyttö vaatii käytännössä jatkuvaa teho-osasto seurantaa (Ja silti riski kuolemaan lääkkeen takia on olemassa).
• Se katoaa verenkierrosta nopeasti -> Lääkettä täytyy ottaa 8 tunnin välein.

Eli ei vielä ihan optimi. Tämän päälle lähdettiin rakentamaan uuden sukupolven IL-2-ohjelmia, jossa tavoitteena selvittää voisiko IL-2:n muokata sellaiseksi, että se:

1. Suosii tappajasoluja, mutta välttelee T-säätelysoluja (jarruttajia)
2. Pysyy elimistössä pidempään (harvempi annostelu)
3. Ohjautuu erityisesti kasvaimen (ja sen imusolmukkeiden ympäristöön)
4. On riittävän turvallinen yhdistettäväksi “immuunitarkastuspisteen estäjä” -lääkkeisiin, (PD-1 checkpoint inhibitors kuten Keytruda/Opdivo). 

Tässä ei kuitenkaan olla vielä onnistuttu. Näkyvimmät ‘uuden sukupolven’ IL-2-ohjelmat ovat epäonnistuneet kliinisissä kokeissa ja polttaneet miljoonia dollareita savuna ilmaan. Tämä onkin ehkä suurin syy siihen miksi tämä mahdollisuus on olemassa ja yhtiön arvostus tällä hetkellä näin vaatimaton: Suurimmat IL-2 hankkeet ovat epäonnistuneet ja uudet yrittäjät saavat vastaansa rajun annoksen skeptisyyttä.

Ja nyt Medicenna astuu kuvaan lääkkeellään MDNA11. 

MDNA11

Medicennan MDNA11 yrittää ratkaista neljä keskeistä ongelmaa, jotka kaatoivat muut yrittäjät:

1. Väärät solut aktivoituvat (=jarru)
2. Lääkkeen suuri myrkyllisyys (ois kiva, jos lääkkeellä ei olisi sivuvaikutusta nimeltä “kuolema”)
3. Lääke häviää verestä liian nopeasti
4. Teho kasvaimiin jää heikoksi ja epäjohdonmukaiseksi

No mikä se MDNA11 sitten on? MDNA11 on laboratorioympäristössä “uudelleenkirjoitettu” IL-2 “superkine”, joka on suunniteltu ohjaamaan taistelukutsu nimenomaan oikeisiin sotilaisiin oikeassa paikassa.

• Se kutsuu taistoon vain tappajasoluja ja välttää T-säätelysoluja, jotka polkevat jarrua.
• Se on fuusioitu albumiiniin (älä kysy), jolloin se pysyy verenkierrossa pidempään.
• Se kertyy paremmin kasvaimen ympäristöön ja kasvainta “valvoviin” imusolmukkeisiin (muista tämä)

Eli enemmän sotilaita, vähemmän jarrumiehiä. Ja oikeassa paikassa.

Albumiinifuusio ratkaisee annosteluongelman, sillä MDNA11:sta annetaan suonensisäisesti vain noin kahden viikon välein.

Ja näiden lisäksi MDNA11 osaa vielä jollain opilla (albumiini) ohjautua kohti kasvaimia, ja etenkin sen ympäristössä olevia imusolmukkeita. Imusolmukkeet ovat tässä keississä mahdollisesti ensiarvoisen tärkeää.

Imusolmukkeet ovat nimitäin meidän sotilaiden koulutuskeskuksia. Erityisen tärkeitä ovat ne imusolmukkeet, joihin kasvaimen imuneste tyhjenee (=tumor-draining lymph nodes, TDLN). 

Jonkun jännittävän ketjun seurauksena syöpäkasvaimesta irtoaa “antigeenejä” lähimpiin imusolmukkeisiin, mikä toimii ikään kuin opetusmateriaalina sotilaille. Eli tämän tapahtumaketjun seurauksena imusolmukkeessa kyetään kouluttamaan omat “erikoisjoukot” taistelemaan nimenomaan juuri siinä vieressä möllöttävää syöpäkasvainta vastaan. Ja nämä erikoisjoukot ovat vielä sellaisia “muistisoluja”, jotka muistavat miten kyseinen vihollinen päihitetään vielä vuosien päästä. Melko siistiä, eikö?

Viimeaikaiset (mm. Novartiksen) eläin- ja ihmisdataa yhdistävät tutkimukset vahvasti viittaavat siihen suuntaan, että todella laajassa käytössä olevat “checkpoint inhibitors” tai PD1-lääkkeet (Keytruda, Opdivo) toimivat kunnolla vain, jos nämä kasvaimen vieressä olevat TDLN imusolmukkeet ovat vielä “hengissä”. Jos kasvain on jo ehtinyt tuhota tai arpeuttaa näiden imusolmukkeiden rakenteen, hoitovasteet romahtavat ja lääkkeet eivät juuri toimi (Keytruda ja Opdivo auttavat potilasta vain ~30 % tapauksista). 

Eli kun imusolmukkeen koulutuskeskus on pois pelistä, ei lisäsotilaat auta: Uusia, hyvin koulutettuja erikoisjoukkoa ei enää synny eikä kukaan osaa taistella kasvainta vastaan.

Tässä kohtaa MDNA11:n ominaisuudet tulevat peliin:

• • Albumiinivuoraus = parempi pääsy kasvaimen imusolmukkeisiin
    • Kun IL-2 sidotaan albumiiniin, se ei vain pysy veressä pidempään, vaan ajautuu luonnostaan juuri niihin paikkoihin, joissa T-soluja koulutetaan – erityisesti kasvaimen vieressä oleviin imusolmukkeisiin.
  • Selektiivinen signaali oikeille solupopulaatioille. 
    • Kyky laajentaa sotilaiden määrää TDLN-imusolmukkeissa
    • Kyky kasvattaa “kantasolumaisen muistisolun” populaatiota. 
    • Kyky pitää T-säätelysolujen (=jarru) kasvu kurissa
  • Imusolmukkeen koulutuskeskuksen korjaus
    • Mahdollisesti kyky korjata jo surkastunut koulutuskeskus ja näin saada erikoisjoukkojen koulutus jälleen käyntiin

Tämä imusolmukkeen suuri rooli tässä koko “syöväntorjunnan yhtälössä” on ymmärtääkseni vielä erittäin tuore havainto ja osin kokonaan teorian tasolla eikä “kenttä” ole siitä vielä päässyt konsensukseen. Mutta juuri näihin imusolmukkeisiin kohdistuvana lääkkeenä MDNA11 erottuu joukosta. Muut IL-2-tuotteet ovat joko olleet liian myrkyllisiä ja/tai lisänneet samaan aikaan jarrua ja sotilaita, eikä tietääkseni yksikään ole keskittynyt täysin imusolmukkeisiin. Eli ehkä voisi ajatella, että muut IL-2-ratkaisut ovat yrittäneet maksimoida sotilaiden määrän ja lähettäneet ne taisteluun suoraan kasvaimeen, kun taas MDNA11 keskittyy tämän lisäksi erikoisjoukkojen koulutukseen imusolmukkeissa.

Tässä kohtaa esittelen teille herran nimeltä “David Bakke”. Davidillä on substack, jonne hän on kirjoitellut varmaan 60 artikkelia MDNA11:sta ja sen lisäksi paljon muustakin. David puhuu sujuvasti syöpää ja noin 87 % hänen kirjoittamista asioista menee minulta täysin ohi. Onneksi Davidilla on myös monta artikkelia otsikolla “MDNA11 For Dummies”. 

David on tämän imusolmuke-hypoteesin minulle kirjoituksillaan yrittänyt selittää. Tässä artikkelissa David käy “Mirror of Erised imusolmuke hypoteesinsa” teknisesti (vai biologisesti? mekaanisesti?) läpi. Yllä mainitsemani “MDNA11 korjaa kolutuskeskukset” ei ole siis vahvistettu totuus, vaan Davidin selitys siihen, miksi MDNA11 on menestynyt pienen skaalan kliinisissä kokeissa niin hyvin, ja miksi hän uskoo lääkkeen olevan ainoa IL-2 kandidaatti, joka tulee oikeasti toimimaan hyvin.

Tuon Davidin hypoteesin voisi todella rajusti yksinkertaistaa ehkä näin: 

Syöpä tuhoaa imusolmukkeen koulutuskeskukset -> Koulutettuja sotilaita ei ole ja syöpä etenee -> MDNA11 korjaa koulutuskeskukset -> Sotilaat pääsee kouluun ja sitten tuhoamaan syövän.

Potilasdata

MDNA11:tä testataan parhaillaan ABILITY-tutkimuksessa “vaikeassa late-stage potilasjoukossa”. Eli lääkettä annetaan potilaille, joilla on:

• Pitkälle edenneitä kasvaimia
• Useita hoitoja takana, jotka eivät ole toimineet (leikkaus, sädehoita, kemo, checkpoint inhibitors)
• Checkpoint-inhibiittorit (Keytruda/Opdivo) eivät enää toimi

Tutkimuksessa on kaksi polkua: 

• Monoterapia: potilaalle annetaan pelkkää MDNA11:sta
• Yhdistelmähoito: MDNA11 + Keytruda

Varhaisten tulosten perusteella (pieni n) on raportoitu hoitovasteita (osittaisia ja täydellisiä remissioita) potilailla, jotka olivat jo epäonnistuneet aiemmilla hoidoilla.

Täydellisiä vasteita on nähty yksittäistapauksissa mm. melanoomassa, haimasyövässä ja anaalisyövässä. Osa näistä on tullut pelkällä MDNA11-monoterapialla (esim. PDAC, melanoma), osa yhdistelmänä PD-1-lääkkeen kanssa (esim. anaalisyöpä).

Ja lisäksi pitkiä, kestäviä vasteita, joissa kasvaimet eivät ole uusiutuneet vielä pitkänkään ajan jälkeen, vaikka MDNA11-hoito on lopetettu (esimerkkinä haimasyöpäpotilas, joka on ollut remissiossa ~2 vuotta hoidon lopettamisen jälkeen ja melanoomapotilas ilman kasvaimen merkkejä kuukausia hoidon päättymisen jälkeen). Eli kun kirjaimellisesti mikään muu ei ole auttanut, ei MDNA11 ole pelkästään auttanut, vaan joissain tapauksissa yksinään onnistunut hävittämään koko kasvaimen ja vielä sellaisella kasvaintyypillä, joka on muutenkin todella haastava hoitaa! Aikamoista.

Mutta. Nämä ovat kuitenkin edelleen yksittäisiä ja potilasmäärät toistaiseksi pieniä ja tilastollisesti vakuuttava kuva vaatii selvästi enemmän dataa. Eli on täysin mahdollista, että nämä ovat ns. “luonnonoikku sankaritapauksia”, jotka voi selittää jumalallisella väliintulolla tai ihan vaan hyvällä tuurilla.

 Kuitenkin, tulokset ovat todella kiinnostavia. Tyypillisesti IL-2-lääkkeet eivät ole tehonneet vaikeisiin syöpiin (esim. haimasyöpä) käytännössä ollenkaan, mutta MDNA11 on tosiaan yksittäistapauksessa hävittänyt haimasyövän kokonaan. Jos nämä tulokset saadaan edes lähes vastaavilla tuloksilla pihalle isommalla n:llä, alkaa dataa olla aika vaikea ohittaa. Ja mitä se mahtaa tarkoittaa yhtiön arvostukseen? Siitä myöhemmin lisää.

Entäs lääkkeen turvallisuus?

Toistaiseksi raportoidun perusteella MDNA11 näyttää toksisuuden suhteen turvalliselta. Eli tappavan tason sivuvaikutuksia ei näyttäisi olevan. Tätä dataa toki koskee sama potilasmäärän rajallisuus: Kaikkia ongelmia ja sivuvaikutuksia tuskin on vielä havaittu, eikä niitä voi missään nimessä sulkea pois.

MDNA11 ja Keytruda/Opdivo

Olen nyt pariin kertaan maininnut nämä “checkpoint inhibitor”, tai PD-1 -lääkkeet, joista suurimmat ovat Keytruda ja Opdivo.

Lyhyesti: Nämä lääkkeet toimivat nähtävästi parhaiten tilanteessa, jossa meidän imusolmukkeen koulutuskeskus on edelleen toiminnassa, mutta siellä seassa on jarruttajia. Kaikissa muissa tapauksissa vaikutus jää vähäiseksi. 

Koulutuskeskuksien toimimattomuus voi hyvinkin olla yksi syyllinen tähän heikohkoon vasteeseen, jossa lääkkeiden “ORR” (Objective Response Rate = kasvain pienenee merkittävästi tai katoaa) on ~30% tuntumassa. Eli 70 % tapauksista kasvain ei pienene ja potilas ei saa mitään vastetta lääkkeestä. Ja näiden sivuvaikutukset ovat myös huomattavat: Kun otetaan pois immuunijärjestelmän jarrut, se hyökkää joskus myös terveitä kudoksia vastaan. Tämä voi näkyä esim. suolistotulehduksina, keuhkotulehduksina, ihoreaktioina, kilpirauhasongelmina jne. Sivuvaikutukset ovat suurimmaksi osaksi hallittavia, mutta osassa tapauksissa sivuvaikutukset johtavat kuolemaan.

Ja nämä lääkkeet ovat valtavia. Keytrudaa myydään vuodessa ~$30 miljardilla (Maailman toisiksi myydyin lääke) ja Opdivoa ~$10 miljardilla. 

Eli lääkkeitä, jotka auttavat vain 30 % syöpäpotilaita, myydään 40 miljardilla dollarilla vuodessa.

No miksi tämä on oleellista? Ensinnäkin se auttaa ymmärtämään tämän rahallisen mahdollisuuden skaalaa. Jos joku hoito pystyisi siirtämään osan tuosta “70 %, jotka eivät hyödy” -porukasta oman lääkkeen piiriin, olisi jokainen prosenttiyksikkö teoriassa satojen miljoonien mahdollisuus.

Teknisemmässä mielessä nämä lääkkeet ovat tässä ideassa oleellisia, sillä MDNA11 saattaa hyvinkin toimia erittäin hienosti näiden kanssa yhteen. 

Lääkkeiden toimintatapa kertauksena:

• Keytruda/Opdivo poistaa jarrut niiltä T-sotilailta, jotka jo jollain tasolla tunnistavat kasvaimen.
• Ja kuten muistamme: MDNA11 taas on tarkoitettu lisäämään ja parantamaan näiden sotilaiden laatua ja määrää, erityisesti siellä oleellisessa TDLN-imusolmukkeessa, jossa erikoisjoukkojen koulutus tapahtuu.

Kun nämä yhdistetään, saadaan aikaiseksi tehokkaampi kombinaatio: Ensin koulutetaan ja vahvistetaan armeija MDNA11:llä korjaamalla koulutuskeskus, sitten otetaan jarrut pois PD-1:sellä.

Tämä yhdistelmävaikutus on kiinnostava polku. Etenkin siksi, että Keytrudan ja Opdivon patentit ovat päättymässä muutaman vuoden sisällä. Alalla on jopa tyypillistä, että omilla patenteille saadaan lisäaikaa tekemällä siitä “uusi lääke” jonkinlaisen yhdistelmän voimin: Vanha patentti vanhenee, mutta uudelle yhdistelmälle saadaan toinen patentti tilalle.

Eli Keytrydan tai Opdivon rinnalle voisi tulla standardihoidoksi ottaa kaveriksi MDNA11:sta ja tällä nämä jätit saisivat lisää aikaa todella, todella, arvokkaille patenteilleen. Ja tämä ei olisi mikään halpa temppu “luomalla sama lääke uudelleen samalla vasteella ja sivuvaikutuksilla”, vaan MDNA11 voisi tämän hetken datan valossa aidosti tuoda paljon paremman vaikutteen Keytrudalle tai Opvidolle ja pidentää patenttien ikää. Win-win.

Toki regulaattorit eivät automaattisesti anna uutta patenttia käteen vain siksi, että joku yhdistää kaksi lääkettä. Kombon täytyy aidosti antaa parempaa hyötyä kuin pelkkä PD-1 lääke yksin.

Aikaisen vaiheen hoito

Aiemmat kohdat ovat keskittyneet oikeastaan pelkästään vaikeiden tapausten ja ns. “late-stage” potilaiden hoitoon. Eli tapauksiin, jossa syöpää ei olla saatu kuriin millään muulla menetelmällä. Ja yhtiö onkin ensin keskittynyt juuri tähän ja selkeästä syystä: Ymmärrettävästi on melko paljon helpompi saada vapaaehtoisia (ja myöhemmin kaupallinen hyväksyntä) sellaiseen syöpätapaukseen, jossa kaikkea on jo yritetty ja mitään muuta hyväksyttyä hoitomenetelmää ei kirjaimellisesti ole tarjolla. 

Lääkkeellä on myöhäisvaiheen potilaiden lisäksi potentiaalia myös varhaisen vaiheen hoidossa.

Ensimmäinen askel lähes jokaisessa syöpädiagnoosissa on leikkaus. Jos kasvain on mahdollista leikata, se tehdään heti. Mutta kuten tiedetään, leikkaus ei myöskään ole missään nimessä pomminvarma parannuskeino. Todella usein syöpä uusiutuu etäpesäkkeiden kautta, koska näitä ei pysty välttämättä millään kuvantamisen keinoilla vielä tässä vaiheessa löytämään. Mikä avuksi?

Mitä jos samaa lääkettä, joka on hävittänyt jopa myöhäisasteen syöpäkasvaimia kokonaan potilailla (joiden immuunipuolustus on jo riekaleina), annettaisiinkin heti diagnoosin jälkeen alkuvaiheessa? Tätä Medicenna testaa ensi vuonna ns. NEO-CYT tutkimuksessa Italiassa.

Tutkimuksessa korkean riskin leikkauksella poistettavat vaiheen III melanoomat saavat MDNA11:ta ennen suunniteltua leikkausta yhdessä Nivolumabin (Keytrudan “serkku””) kanssa. Potilaat siis saavat ensin hoitoa, sitten kasvain leikataan 6-8 viikon jälkeen pois, ja leikkausnäytteestä katsotaan, paljonko kasvainta on oikeasti jäljellä. Tämä on tehokasta tapaa hoitaa tutkimusta, sillä tuloksia saadaan pihalle sitä mukaa kun leikkauksia tehdään ja kasvain on kirjaimellisesti pöydällä tarkasteltavana.

Hyödyt tässä voisivat olla tietysti päivänselviä: Jos kasvain kutistuu tai häviää MDNA11 vaikutuksesta, voi leikkaus olla paljon helpompi toteuttaa tai jopa kokonaan turha.

Ja muistatko miten MDNA11 kykenee herättämään meidän erikoisjoukkojen koulutuksen käyntiin imusolmukkeissa ja luomaan niitä muistisotilaita, jotka muistavat kyseisen syöpävihollisen jopa vuosien päästä? Tässä toive tietysti olisi, että MDNA11 ei pelkästään kutistaisi/hävittäisi syöpää, vaan saisi meidän immuunijärjestelmään rakennettua samalla erikoisjoukon, joka torjuu saman syövän jatkossakin, tehtiin leikkausta tai ei. Eli syöpä ei välttämättä uusiutuisi moneen vuoteen.

Ja kuten jo nyt data sanoo, näyttäisi MDNA11 toimivan myös muihin syöpätyyppeihin. On siis mahdollisuuksien rajoissa, että varhaisvaiheen MDNA11 hoito voi toimia myös muille syöville. Ja näin maallikkona ajattelen, että se on jopa todennäköistä: Miksi lääke ei toimisi paremman immuunipuolustuksen omaavan potilaan kohdalla jopa paremmin, kuin myöhäisen vaiheen vaikea tapaus, jossa koulutuskeskukset ovat tuhottu ja sotilaat luovuttaneet?

Huomionarvoista tutkimuksesta on myös se, että tämä italialainen melanoomayhdistys (Fondazione Melanoma) maksaa tämän lystin. Ja tyypillisesti näin varhaisen vaiheen hoitomuodoissa kokeellisen lääkkeen käyttö voi olla todella hankalaa saada testiin, mutta tässä italialaiset ovat hyväksyneet sen testeihinsä. Tämä kertonee omaa kieltään siitä, että kyseiset melanooma-asiantuntijat pitävät tätä hoitoa todella potentiaalisena.

Näitä tuloksia on siis lupa odottaa pitkin ensi vuotta. Matka kaupalliseen tuotteeseen varhaisvaiheen lääkkeenä on tosin taatusti pidempi kuin late-stage vaihtoehto.

Seuraavat askeleet & tiet kaupallistamiseen

Vedetäänpäs viimein MDNA11-tilannetta yhteen.

Nyt lääke on siinä tilanteessa, että käynnissä on faasi 1/2 (jostain järjettömästä syystä meillä käytetään termiä “faasi”) kliininen tutkimus, jossa potilasjoukko on vielä melko rajallinen. Juurikin tästä tukimuksesta olemme jo saaneet aiemmin mainitut tiedot. Ja lisää on tiedossa joulukuun 10. päivä, kun Eurooppalaisessa ESMO-konferensissa esitetään lisää dataa tästä kyseisestä tutkimuksesta, (jossa n oletettavasti 100-120 potilasta).

Selkein tie MDNA11 kaupallistamiseen on nämä aiemmin mainitsemani “late-stage” tapaukset, jossa syöpä on pitkällä ja ns. kaikkea on kokeiltu, eikä mikään auta. 

Tämä joulukuun kymmenes onkin mahdollinen selkeä katalyytti, joka voi jo itsessään tehdä jänniä asioita osakkeelle. Jos ESMO:ssa esitetty data on edelleen yhtä lupaavaa, voisi kuvitella yhtiön markkina-arvon olevan sen jälkeen jotain muuta kun 75M. Muuten askelmerkit jatkuvat seuraavasti datan ollessa hyvää:

• Keskustelut FDA:n kanssa kohti faasi 2:sta.
  • Koska late-stage potilaiden vaihtoehdot ovat muutenkin vähissä, ei faasi 2:sen tarvitsisi olla kuin mahdollisesti reilu 100 potilasta. Ja kasvaintyypistä riippuen, tutkimuksen on mahdollista mennä läpi 1-2 vuodessa, mutta voi se ottaa enemmänkin aikaa.
• Faasi 2 tulille (kumppanin kanssa tai ilman).
• Kohti kaupallista toteutusta.

Myös late-stage tapauksessa siis tarvitaan vielä vähintään faasi 2 tutkimus, että kaupalliseen hyväksyntään olisi mahdollisuus. Tosin sen kokoluokaksi ymmärtääkseni voi riittää vain 100 potilaan kliininen tutkimus (koska kyse potilaista, joille ei ole oikein muuta tarjolla).

CMC: Valmistus ja skaalaus

Myös lääkkeet voivat kuolla liian hankalaan tuotantoprosessiin. Vaikka kehitettäisiin todella hyvän vasteen omaava ja bioteknisesti hieno lääke, on täysin mahdollista, että sen kyseisen lääkkeen valmistamisen monimutkaisuus tappaa projektin. Jotkut arviot sanovat, että peräti yli 30 % lääkeprojekteista joutuu viivästyksiin/peruutuksiin juuri CMC-syistä. Ja tämä on tietenkin tärkeä ottaa huomioon. Jos lääkkeen valmistaminen maksaa 2 kultaharkkoa per potilas, ei kukaan aio koskea siihen, oli lääkkeen vaikutus miten hyvä tahansa.

Eli lääkeyhtiö voi onnistua hienosti tieteessä, mutta epäonnistua rajusti tehtaan liukuhihnalla.

Alalla tässä käytetään termiä “CMC” (Chemistry, Manufacturing & Controls). Eli miten lääke tehdään, missä skaalassa sitä pystytään valmistamaan, millä kustannuksella ja pysyykö laatu tasaisena vuodesta toiseen.

Miten MDNA11 pärjää näissä kategoriossa? Olen jälleen Davidin ja tekoäly-ystävieni armoilla, mutta lääke vaikuttaisi pärjäävän todella hyvin.

MDNA11:n valmistus olisi ilmeisesti yksinkertaista, halpaa ja helppoa. Helppoa ja hauskaa siis.

Lääkkeen yksinkertaisuus perustuu siihen, että se on käytännössä yksi tylsä proteiinimolekyyli, eikä vaadi mitään soluterapiaa tai muita erikoiscoctaileja valmistuksessa. Mitä yksinkertaisempi molekyyli, sitä helpompaa sen valmistus on isossa mittakaavassa.

MDNA11 annostellaan lisäksi suonensisäisesti “perus infuusiona” (eli sellainen IV-pussi, joka lienee kaikille tuttu).

Eli, jos MDNA11 käyttäytyy kuten muut vastaavat proteiinilääkkeet, pitäisi sen valmistamisen olla halpaa ja täten katteiden kunnossa. Tästä ei kuitenkaan voi mitenkään olla varma, koska kaikki tällaiset laskelmat ovat lääkkeenkehitysprosessissa vasta edessä päin. Lisäksi MDNA113 on rakenteellisesti hieman monimutkaisempi, joten se saattaa olla vaikeampi valmistaa.

MDNA113

Siinä missä MDNA11 laittaa imusolmukkeiden koulutuskeskukset kuntoon ja sotilaat kentälle, on MDNA113 eräänlainen laserohjattu ohjus. Biologisesti MDNA113 on hyvin samanlainen kapistus:

• MDNA11: IL-2-superkine + albumiini
• MDNA113: IL-2-superkine + PD-1 (Keytruda/Opdivo “tyylinen”) + IL-13-superkine (eli “kasvain-GPS”)

MDNA113 sisältää siis täsmälleen samat ominaisuudet IL-2 puolella kun MDNA11. Se suosii yhtälailla tappajasoluja ja välttelee jarruttajia, sekä potentiaalisesti sisältää saman korjaussarjan imusolmukkeiden koulutuskeskuksien korjaukseen, jotta erikoisjoukkoja saadaan koulutettua.

MDNA113 eroaa siinä, että sen molekyyliin on suoraan yhdistetty PD-1-lääke (versus yhdistelmähoito, jossa PD-1, esim. Keytruda, annetaan erikseen ja MDNA11 erikseen). 

Mitä sitten? Aiemmin kävin läpi sitä MDNA11 + PD-1 mekaniikkaa: MDNA11 menee ensin sisään ja käy motivoimassa ja kouluttamassa sotilaita. Sen jälkeen PD-1 tulee lavalle ja yrittää saada kaikki jarruttajasolut pois tieltä. Tässä lähestysmistavassa on ilmeisesti se haaste, että MDNA11 signaali ja PD-1 signaali voi kohdistua eri solupopulaatioon ja/tai eri aikaan: Näin PD-1 käy poistelemassa jarruja sellaiselta solujoukolta, jolla ei ole motivaatio tai koulutus kunnossa: Jarruja saatetaan näin ollen poistaa, mutta kunnon sotilaita ei ole edelleenkään tarjolla.

Kun nämä kaksi on yhdistetty samaan molekyyliin, menee molemmat käskyt väkisin samaan paikkaan ja yhtäaikaisesti.

Toinen lisäpalikka on IL-13-superkine. Sillä on kaksi funktiota.

1. Se ohjautuu tarkasti kohti kasvainta, koska monet aggressiiviset syövät sisältävät paljon IL-13-reseptoreita
2. Se pitää IL-2 osan “pois päältä” (tai “hiljaisena”) verenkierrossa ja aktivoi sen vasta kasvaimen luona. (Oleellista turvallisuuden takia, sillä MDNA113 on tarkoitus antaa paljon suurempina annoksina eikä sen haluta antaa hillua elimistössä miten sattuu ja pitkään)

Näillä ominaisuuksillaan MDNA113 on suunniteltu nimenomaan vaikeille kasvaimille, jossa PD-1 lääkkeet eivät enää toimi. 

Lääke on myös räätälöity patenttistrategisesti juuri näitä kahta jättiä, Keytruda ja Opdivo, varten. Idea siis se, että MDNA113 toimisi eräänlaisena “seuraavan sukupolven Keytrudana/Opdivona”, jossa vanhan tuotteen ytimeen on rakennettu täysin uusi moottori.

Medicenna testaa parhaillaan eläinkokeissa toimiiko “Keytruda tyylinen” vai “Opdivo tyylinen” PD-1 heidän ohjuksessaan paremmin. Eli rivien välistä voinee lukea, että he ovat rakentaneet todella samanlaisen “Keytrudan” ja “Opdivon” testaamista varten, tähtäimessään luoda näiden lääkkeiden kanssa yhteensopiva ohjus.

Keytrudan ja Opdivon patentit ovat tosiaan raukeamassa parin vuoden jälkeen. MDNA113:n avulla Medicenna voi onnistuessaan asettaa Merckin ja BMS:n tilanteeseen, jossa heidän kannattaa ainakin vakavasti harkita yhteistyötä Medicennan kanssa, ja alkaa puuhaamaan yhdistelmälääkettä uudella brändillä ja uudella patentilla. Kaikki tämä vaatii tietenkin kliinisen datan onnistumista, missä todennetaan yhdistelmän toimivan paremmin kuin pelkän PD-1:sen, säilyen samaan aikaan turvallisena käyttää.

Käytännössä mahdollisuus siis olisi, että Merc tai BMS ja Medicenna yhdistäisivät voimansa tällä uudella lääkemolekyylillä “Keytruda 2.0” -hengessä. 

MDNA113 on parhaillaan eläinkokeissa. Alkuvuodesta lääkettä testataan kädellisillä tarkoituksena vahvistaa sen turvallisuus ja se, että IL-2 pysyy hiljaisena ennen kasvaimeen saapumista (Ja vahvistaa kumpi on kaverina parempi “Keytruda tyyppinen” vai “Opdivo-tyyppinen” PD-1). Ihmisdataa ei siis vielä ole, mutta sellainen tutkimus on tämän hetken tavoitteena käynnistellä H2 2026.

Huomionarvoista on myös se, että tässä on selkeitä hyötyjä kliinisen datan suhteen MDNA11:sta kanssa. Koska IL-2 osuus on sama, kasvaa onnistumisen todennäköisyys myös MDNA113:sella, jos MDNA11 menestyy kokeissa hyvin. 

MDNA55

MDNA55 eli Bizaxofusp (tai lyhyemmin “Biza”) on Medicennan vanhin ja pisimmälle viety projekti. Se on faasi 3 -valmis hoito uusiutuvaan glioblastoomaan (GBM).

Glioblastooma on aggressiivinen aivokasvain, joka on ikävimpiä syöpä, mitä ihminen voi saada. Sen uusiutuessa potilaalla on elinaikaa yleensä vain 6-9 kuukautta ja hoitovaihtoehdot ovat erittäin rajalliset (=niitä ei käytännössä ole).

MDNA55 on täsmämyrkky tähän kasvaimeen. Se ei ole aiempien lääkkeiden tapaa immuunijärjestelmän vahvistaja, vaan “suora tappaja”, joka vie myrkyn kasvaimeen. Lääke annostellaan ilmeisesti suoraan kasvaimen alueelle katetrin avulla. Toimenpide on raju (ja vaikea), mutta se voi olla hyväksyttävä hinta, jos sillä saa edes hetken lisää elinaikaa.

Faasi 2 -tutkimuksessa nähtiin selkeitä viitteitä eliniän pidentämisestä verrattuna siihen, mitä vastaavilla potilailla yleensä on tarjolla. MDNA55 toi elinaikaa potilaille yli tuplat lisää, mutta sekään ei siis kykene tässä syövässä ihmeparannuksiin.

Jotta tämän tuotteen voi kaupallistaa, tarvitaan edelleen faasi 3 tutkimus, ja tähän Medicenna etsii parhaillaan kumppania. Eli Medicenna ei aio edistää tätä omin rahoin eikä se tällä hetkellä syö yhtiön varoja.

Potentiaalia tässäkin on, vaikka se ei ole tämän sijoitusidean ydin. GBM-hoidon markkina on reilun miljardin luokkaa ja jos kohdetta saisi laajennettua muihinkin aivokasvaimiin, olisi markkina 4 miljardin luokkaa. MDN55 on kuitenkin ollut jo hetken odottelemassa tätä potentiaalista kumppania, eikä kosijaa ole ainakaan vielä löytynyt.

Kumppanin avulla olisi mahdollisuus saada faasi 3 rahoitettua ja jopa rahaa kassaan rojaltejen tai muun järjestelyn kautta. MDNA55 on tällainen “ilmainen optio” Medicennan tarinassa enkä usko markkinan antavan tästä yhtään dollaria yhtiön arvostukseen.

Oikein kiva, jos tähän löytyy yllättäen kumppani, mutta en pidätä hengitystä.

Potentiaali

Yhtiön markkina-arvo on siis $75M. 

Rahaa kassassa oli syyskuussa $11M, joka riittää toimarin mukaan Q3 2026 saakka. Mutta toki, jos esim. MDNA11 kanssa lähdetään edistämään kohti faasi 2:sta, tullaan siihen tarvitsemaan lisää rahaa. Rahoitus voi tulla osakeannilla, kumppanuussopparilla, myynnillä jne. Kaikki vaihtoehdot pöydällä riippuen suuresti siitä, miltä joulukuun data näyttää, missä osake sen jälkeen menee ja mikä kiinnostus yhtiöön on “kentällä” jne.

Fahar ja hänen vaimonsa omistaa yli 20 % yhtiöstä. Tämä on itselleni todella tärkeä osuus tätä tarinaa, että uskalsin tähän sijoittaa. Jos sisäpiirin omistus olisi esimerkiksi 1%, olisin todennäköisesti sivuuttanut koko tämän idean heti alussa. Nyt Faharilla on täsmälleen samat intressit osakkeen suhteen kun meillä pikkusijoittajilla: dilutointi haittaa myös häntä itseään ja puolestaan suurempi yhtiön arvo hyödyttää häntä suoraan. Fahar on myös historiassa tehnyt pari muuta onnistunutta hanketta alalla ja ympärille kasaamansa tiimi vaikuttaisi olevan täynnä vakuuttavaa osaamista. 

Yhtiö on mielestäni halpa, mutta miten halpa? Kuten tuli tuolla alussa todettua, en ole tällaisiin virityksiin sijoittanut ikinä aikaisemmin, joten hintalapun arvionti on itselleni hankalaa.

Kuitenkin, $75M markkina-arvo sanoo minulle, että markkina hinnoittelee MDNA11:n ja MDNA113:n onnistumisen todennäköisyyden hyvin, hyvin matalaksi. Ja yhtiöllä on lisäksi faasi 3 -valmis tuote, joka voisi jo itsessään olla monta kertaa nykyisen markkina-arvon arvoinen, jos siihen löydetään kumppani.

Mutta minkälaisesta potentiaalista tässä oikein puhutaan? Isosta. 

Yksi tarttumakohta on Innovent–Takeda-kauppa.

Takeda osti Innoventin PD-1–IL-2 -bispesifin (eli PD-1 + IL-2 yhdistelmä, kuten MDNA113) globaaleine oikeuksineen (poislukien Kiina). Kaupan kokonaisarvo oli paperilla noin 11–12 miljardia dollaria, josta noin 1,2 miljardia maksettiin heti käteen. Loput mahdollisesti toteutuvat kehityksen ja myyntien edetessä.

Kauppa tehtiin lääkkeelle, jonka tilanne on seuraava:

• Sillä ei ole vielä myyntilupaa missään maassa (=kokeellinen varhaisvaiheen lääke)
• Lupaava ORR (yhdistettynä PD-1 lääkkeen kanssa):
  • Keuhkosyövälle ~36 % / 50 % (n = 31 / 18)
  • Suolistosyövälle ~15 % (n = 73)
  • Melanoomalle ~23 % (n =31)
• Turvallisuus näyttää hyvältä
• Käytetty PD-1 ei ole hyväksytty länsimaissa
• (Ei täsmäohjaudu kasvaimiin ja TDLN-imusolmukkeisiin)

Eli lääke, jonka data näyttää osin jopa huonommalta kuin MDN11 alustavat tutkimukset, ostettiin 1,2 miljardilla. Tietysti tässä pitää huomioda, että Medicenna on vielä aivan alkutekijöissä Innoventiin verrattuna ja Medicennan datamäärät ovat paljon pienemmät, kun taas Innovent on jo siirtymässä faasi 3:seen. Mutta joka tapauksessa tämä kauppa antaa hyvää osviittaa siitä, miten “ehkä toimivia IL-2:sia” arvostetaan. 

Mielenkiintoinen nyanssi on myös Innoventin käyttämä PD-1 on inhouse kehitetty lääke, joka ei ole hyväksytty lännessä. Medicenna taas on parittamassa MDNA113 lääkettään Keytrudan tai Opdivon kanssa (suurin ja toisiksi suurin PD-1 maailmassa).

Eli. JOS, MDNA11 (ja myöhemmin MDNA113) pystyy säilyttämään vastaavat lukemat suuremmalla datajoukolla, kun nykyisissä julkaisuissa, on sitä hankala minun maallikkoaivoilla nähdä huonompana tuotteena kuin Innoventin vastaava, itseasiassa se näyttää jopa vähän paremmalta. Ja Innoventin lääkkeestä maksettiin 1,2mrd + 10 miljardin “optio”. Se on enemmän kuin $75M.

Mihin Medicenna voi jonkun vuoden päästä päästä? Pari skenaariota todella syvältä hatusta:

1. Potilasdata isommalla n:llä huononee huomattavasti vaikutuksen tai turvallisuuden osalta: Rahat kaivoon.
2. Potilasdata vähän pehmenee, mutta joku kasvaintyyppi tuntuu tottelevan hyvin. Kumppanin kautta kaupallistaminen ja sarakkeeseen ~500M
3. Potilasdata säilyy yhtä hyvänä tietyille kasvaimille & MDNA113 todetaan turvalliseksi ja siirrytään faasi 2:seen: Innovent kaupasta vertailukohtaa ja sarakkeeseen 2 miljardia.
4. Potilasdata paranee ja MDNA11 / MDNA113 alkaa näyttää seuraavan sukupolven syöpälääkkeeltä, joka toimii usealle kasvaintyypille & “imusolmukkeiden koulutuskeskuksen korjaaja” -hypoteesi osoittautuu todeksi: 10 miljardia?

Skeenarioiden haarukka on siis melkoisen leveä. Vaihtoehdot 1 & 2 lienee ne tämän hetken todennäköisimmät vaihtoehdot. 

Miksi mahdollisuus on olemassa?

Kysyn jokaisen mielestäni aliarvostetun  yhtiön kohdalta aina itseltäni: “Miksi tämä mahdollisuus on olemassa?” Tai toisin sanoen: 

“Miksi tämä yhtiö on näin halpa?”

Tässä uskon vastauksen olevan melko yksinkertainen, vaikka lääkkeen toiminta ja ihmisen biologia on kaikkea muuta: IL-2 on ollut pitkään suuri lupaus, mutta voidaan käytännössä todeta, että jokaikinen iso projekti on tähän asti epäonnistunut.

Eli markkinalta on kertakaikkiaan mennyt usko siihen, että IL-2-tyypin lääkkeet voivat ylipäätään toimia. Ja ehkä ihan syystä. 2023 tehty analyysi osoitti, että kehitetyistä 45:sta IL-2-lääkkeestä, ei 141 kliinisen tutkimuksen jälkeen yksikään päässyt viranomaisten hyväksynnän läpi (koska ne eivät toimineet tai olivat liian vaarallisia).

Toisaalta on myös täysin mahdollista, että arvion vain itse Medicennan tuotteiden mahdollisuudet näin aikaisen vaiheessa tutkimuksia aivan liian korkealle, koska en kertakaikkiaan tiedä mistä puhun ja potentiaali ei oikeasti ole kummoinen.

Yhteenveto

Hyvä syöpälääke = Osake kohti oikeaa yläkulmaa

Huono syöpälääke = Osake kohti oikeaa alakulmaa

Siinäpä se.

Seuraavat mahdolliset katalyytit:

• Keskiviikkona 10. joulukuuta, yhtiö julkaisee MDNA11 tutkimuksesta lisää dataa, jossa saadaan taas tietää enemmän niiden reilun 100 potilaan “kuulumisista” MDNA11 kanssa. 
• MDNA113 kädelliskokeet alkuvuodesta
• MDNA11 NEO-CYT tutkimus Italiassa. Tuloksia pitkin ensi vuotta
• MDNA113 ihmiskokeisiin mahdollisesti H2 2026

Minulla ei ole mitään hajua minkälaisia osakeliikkeitä esim. tuo keskiviikon julistus voi tarkoittaa. Vaikka data olisi edelleen hyvää, voi markkina edelleen sivuttaa sen kädenheilautuksella, koska pieni n ja faasi-2 puuttuu. Toisaalta hyvät ORR-luvut voi saada aikaan rajunkin liikkeen, jos tässä aletaan viimein elätellä toiveita ensimmäisen toimivan uuden generaation IL-2-lääkkeen puolesta.

Huono tulos keskiviikkona tarkoittanee väistämättä osakkeen rajua pudotusta.

Olen opiskellut tätä kokonaisuutta nyt sellaiset 1,5 viikkoa, joten en ehkä ole vielä alan paras asiantuntija. Tämän idean tutkiminen oli tosin äärimmäisen mukavaa ja koin oppineeni matkalla erittäin paljon. Tuo seuraavan datajulkistuksen päivämäärä tosin tulee sen verran nopeasti vastaan, että tämä kirjoitus tuli hakattua paperille melkoisessa kiireessä. Virheitä, epäloogisuuksia ja oleellisia puutteita jäi varmasti mukaan. (Ehkä käyn tämän vielä ajatuksella myöhemmin läpi ja teen korjauksia/lisäyksiä, jos Medicenna jatkaa salkussa.)

Lisää opiskeltavaa yhtiön omien materiaalien lisäksi:

• CEO haastettelu, Radius Research (tästä haastattelusta tämä idea tuli tutkaani, kun satuin joku ilta sen ennen nukkumaanmenoa kuuntelemaan)
• CEO haastattelu, Penny Queen (vähän toistoa, mutta silti hyvä)
• Davidin substack

Kaiken tämän jälkeen käytän ihan punakynää:

Tässä ideassa on merkittävän suuri mahdollisuus hävitä iso osuus sijoittamistaan rahoista todella pienessä ajassa.

Tässä olen kiinni sellaisessa sijoituksessa, jonka lopputulos on todennäköisesti erittäin binäärinen, ja en oikeasti syvällisesti ymmärrä näistä kirjoittamistani asioista juuri mitään. Sinun rahasi, sinun vastuusi.