Olen viime aikoina käyttänyt aika paljon aikaani pohtimalla aikaa. Aika on se mielenkiintoinen resurssi, jota meillä on käytössä äärimmäisen rajattu määrä, eikä kerran käytettyä aikaa saa enää koskaan takaisin. Silti päivittäisessä elämässämme heräämme harvoin arvostamaan kuluvia tunteja ja päiviä, kun odotamme työpäivän päättymistä, viikonloppua tai seuraavaa kesälomaa. Suurlähettiläitä lepsusti lainaten: Joskus aika matelee, kun se saisi kiiruhtaa, ja toisinaan se suinpäin ryntäilee.
Kirjoitin samasta aiheesta aiemmin otsikolla Aika – ainut rajallinen resurssimme ja nyt onkin aika valmistaa tähän sarjaan henkinen jatko-osa. Tässä kirjoituksessa tutkin aikaa hieman “teknisemmältä” kulmalta ja pohdin voiko aikaa ajatella sijoituskohteena. Lisäksi katsotaan kuinka me keskivertoihmiset käytämme aikamme ja miltä tilanne aikamiljardöörin lasien läpi näyttää.
Tähän kirjoitukseen kannattaa ehdottomasti sijoittaa 10 minuuttia kallisarvoista aikaasi, se saattaa muuttaa käsityksesi ajasta täysin.
Ihminen viettää 11 vuotta ruudun äärellä
Ensimmäisenä selvitetään millaiset resurssit meillä on oletettavasti käytettävissämme. Ihmisen keskimääräinen elinikä on Suomessa naisilla ~85 vuotta ja miehillä ~79 vuotta. Briteissä keskimääräinen elinikä on ~80 vuotta. Ilmeisesti juuri Iso-Britianniasta kerätyn data perusteella, laskettiin mihin ihmisen aika tuosta 80 vuodesta keskimäärin menee. Lasketut ajat tuskin ovat mitään eksaktia tiedettä, mutta antavat varmasti hyvän kokonaiskuvan länsimaalaisen keskivertoihmisen ajankäytöstä.
80 vuodesta käytämme aikaamme esimerkiksi seuraaviin osa-alueisiin:
- 26 vuotta nukkumiseen
- 7 vuotta yritetään nukkua
- 13 vuotta töissä
- 11,3 vuotta sosiaalista mediaa & telkkaria
- 4,5 vuotta syömiseen
- 4,3 vuotta kotitöihin ja askareisiin
- 1,3 vuotta kuntoiluun
Tuon listan jälkeen jäljelle jää 12,6 vuotta (~15%) ja siihen sisältyy mm.
- Koulutus
- Lomailu
- Lastenhoito
- Perheen ja ystävien kanssa vietetty aika
- Rakastuminen
- Harrastukset
- Jne.
Keskiverto brittiläinen ei toki vastaa täysin suomalaista, mutta uskon vastaavuuksien olevan melko lähellä toisiaan. Suomalainen varmasti saunoo enemmän, mutta rikkaita länsimaalaisia me olemme molemmissa valtioissa. Eliniänodote on samoissa lukemissa ja elintaso sekä ympärillä olevat virikkeet vastaavat hyvin toisiaan.
Aika huomattava osa keskivertoihmisen elämästä menee siis ihan johonkin muuhun, kuin mitä yleensä ajatellaan niiksi “tärkeimmiksi asioiksi” kuten perhe ja läheiset. Toki tuohon listatuista toimista moni menee usein päällekkäin, eikä sulje toisiaan pois. Esimerkiksi perheen tai ystävien kanssa vietetty elokuvailta ei ainakaan minun papereissa mene missään nimessä “hukkaan heitetyksi ajaksi”.
Ennen kuin edetään pidemmälle, on ehkä syytä taas mainita, ettei ajankäyttöön tietenkään ole mitään “oikeaa” vastausta ja jokainen meistä on erilainen. Mitään universaalia reseptiä hyvään elämään en ole sinulle esittämässä.
Yllä kuvatut ajankäytön kohteet pistävät silti ainakin allekirjoittaneen miettimään. Aika vähästi tuon alemman listan asioihin on allokoitu aikaa ja ainakin itse koen siltä puolelta löytyvät asiat lähtökohtaisesti mielekkäimmiksi ja tavoiteltavimmiksi ajankäytön kohteiksi. On melko vaikea kuvitella, että 79,5-vuotias KaljuKoo miettii kiikkutuolissaan viimeisillä voimillaan: “Ei helvetin helvetti, olisinpa katsonut elämäni aikana 2 kertaa enemmän Netflixiä ja selannut pari vuotta enemmän Instagramia”. Ja vaikka siivoaminen on minulle ajoittain ihan rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa, ei tuo robotti-imurin ostaminen nyt kovin surkea ajatus ollut (ainakaan silloin, jos todella muistaisin hyödyntää säästyneen ajan jollain itselleni merkityksellisellä tavalla).
Tuosta 11,3 vuoden tv+sosiaalinen media -kombosta (ja tuo luku voi hyvinkin olla uudemmalla datalla paljon enemmän) olisi varmasti varaa vähän lyhentää. Olisiko ideaa muovata niitä päivittäisiä päätöksiä siihen suuntaan, että tuosta 11 vuoden potista pyrkisi suuntaamaan vaikka puolet toisaalle? Ehkä.
Ja jos elämistämme 26 vuotta menee nukkumiseen ja 7 vuotta kun yritämme nukahtaa, pitäisiköhän tuohonkin panostaa? Sitä vähäisen unentarpeen supermutaatiogeeniä ei ole omalle kohdalle osunut, mutta 7 vuotta sängyssä pyörimiseen kuulostaa paljolta. Ehkäpä unen laatuun ja nukahtamisen jaloon taitoon voisi perehtyä?
Töissä vietämme 13 vuotta elinajastamme. Se on 25 % koko elämämme valveillaoloajastamme! Aiemmassa kirjoituksessa ajasta, lainasin Ray Daliota:
“Tee intohimoistasi/missiostasi työpaikkasi ja tee se sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyt.”
Mielestäni sen päivätyön on syytä olla mukavaa tai vähintäänkin tapa vaurastua siinä määrin, että se vapauttaa sinulle aikaa muihin intohimon kohteisiisi. 13 vuotta koko elinajastasi sellaisessa työssä, josta et pidä – eikä se tuo merkittävää helpotusta oman lisäajan löytämiseksi – kuulostaa aivan uskomattoman huonolta diililtä. Jos kuvattu tilanne on päälläsi eikä sinulla ole suunnitelmaa sen muuttamiseksi, on ehkä korkea aika raapia sellainen kasaan.
Aikaa ei ole varaa tuhlata kurimuksessa, vaikka olisit aikamiljardööri.
Oletko aikamiljardööri?
Miljoona sekuntia on 11 päivää.
Miljardi sekuntia on ~31,7 vuotta.
Olet siis sekunneissa mitattuna aikamiljardööri, jos aiot elää keskimääräiseen eliniänodotukseen saakka ja mittarissa on alle ~48 vuotta.
Opin termin aikamiljardööri Graham Duncanin suusta Tim Ferrisin podcast jaksosta, joka toimi myös yhtenä innoittajana tälle kirjoitukselle. Valuuttamiljardööreistä puhutaan paljon ja moni luulee haluavansa olla sellainen, mutta aikamiljardöörit saavat vähemmän palstatilaa. Aikamiljardööri on äärettömän paljon arvokkaampi titteli kuin euromiljardööri.
Warren Buffet on 91 vuotias ja omaisuutta tällä legendaarisella sijoittajalla on yli 100 miljardia. Kuinka moni vähätuloinen parikymppinen olisi valmis vaihtamaan Buffetin kanssa paikkoja? Tuskin kukaan. Buffetilla on loputon määrä rahallista varallisuutta, mutta se kaikkein rajallisin resurssi – aika – alkaa käymään vähiin. Jos Buffetin olisi mahdollista ostaa miljardeillaan vaikka kymmenen tervettä elinvuotta lisää, mitähän siitä hän olisi valmis maksamaan? Siinä tulisi varmaan tunnille hintaa.
Harvalla on yhtä kova tuntihinta kuin Buffetilla, mutta oman tuntihinnan laskeminen voi olla silti silmiä avaava kokemus.
Mikä on sinun tuntihintasi?
Olin tulossa hiljattain Italiasta takaisin Suomeen ja paluulentomme ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Ensin lento oli vähän myöhässä, sitten vähän enemmän myöhässä, ja lopulta se peruttiin kokonaan. Pitkän selvittelyprosesssin ja odottelun jälkeen korvaava lento löytyi seuraavalle päivälle sisältäen kahdeksan tunnin vaihdon Frankfurtissa. Alkuperäiseen aikatauluun tuli reilu vuorokausi ylimääräistä.
Tuolloin Napolin kentällä väsyneenä, ärtyneenä, hikisenä ja stoalaisuutta epätoivoisesti harjoittaen, mieleeni pöllähti kysymys: Kuinka paljon olisin valmis maksamaan heti lähtevästä suorasta lennosta Suomeen? Joitain satunnaisia numeroita tuli mieleen ja lopulta pähkäilin, että kyllä sen 200-300€ siitä voisin maksaa.
No, lentoja ei ollut saatavilla ja se ajatusleikki päättyi siihen. Siitä kuitenkin kumpusi varsin mielenkiintoinen kysymys? Kuinka paljon tuntini maksaa?
Kaikki meistä tekee päivittäin jatkuvasti päätöksiä ajankäyttömme suhteen ja ainakin alitajuntaisesti sinunkin ajallasi on taatusti hinta. Jos sinulle tarjotaan yksi euro viiden tunnin istumisesta tyhjässä huoneessa, vastaus lienee kielteinen. Jos samasta tempusta tarjotaan 250 €, alkaa tarjous olemaan mahdollisesti kiinnostavampi.
Palataan lomailuteemaan ja kuvitellaan seuraava tilanne: Olet varaamassa viikon lomamatkaa kohti Amalfin rannikkoa ja lennoissa on pari vaihtoehtoa.
- Menopaluu ilman vaihtoja 500 €. Kesto 3:30 suuntaansa
- Menopaluu yhdellä vaihdolla 300 €. Kesto 7:00 suuntaansa
Suorilla lennoilla voittaa yhteensä seitsemän tuntia, mutta lennot maksavat 200 € enemmän.
Jos valitset halvemmat lennot, teet periaatteessa valinnan, jossa aikasi Amalfilla ei ole 29 euron arvoista per tunti (200 € / 7h). Jos lentokentällä hengailusta ei juuri välitä, kannattaa miettiä paljonko sen välttämisestä on valmis maksamaan. Monesti matka voi olla tärkeä osa seikkailua, mutta omalle ajankäytölle kannattaa uhrata ajatus tai kaksi. Lomabudjettia laskiessa on siis syytä budjetoida myös aika.
Laske oma tuntihintasi
Mikäs se oma tuntihinta sitten olisi? Jos haluaa ajatella oman tuntihinnan tulojen kautta, niin se voidaan tehdä vaikka näin:
Vuodessa on ~253 työpäivää. Otetaan siitä viisi viikkoa lomia pois ja saadaan 253-25 = 228. Työtuntien määrä saadaan kertomalla työpäivät 7,5h (tai 8). Työtunteja vuodessa on siten: 228 x 7,5 = 1710h.
Sitten tarvitaan vuosipalkka nettona. Eli paljonko palkasta jää vuodessa käteen verojen jälkeen. Sanotaan esimerkkinä, että vuodessa tilillesi ilmaantuu 30 000 euroa.
Tällä esimerkillä tuntihintasi olisi 30 000 € / 1710 h = 17,5 €/ h. Koska elämä on paljon muutakin kuin töitä, lisätään sinun ajallesi hulppea laatukerroin ja tuplataan se. Aikasi olisi näin ollen 35 €/h.
Kun ajalle antaa jonkun konkreettisen hinnan, saattaa se helpottaa antamaan sille sen ansaitseman arvostuksen. Kannattaako jonkun yksittäisen tuotteen tarjoushaukkailuun käyttää tunteja, jos potentiaalinen säästö on 5 euroa? Älä anna aikaasi pois ilmaiseksi sellaiselle työlle, jota et halua tehdä!
Toinen tapa nostaa jäljellä olevan aikamme arvostusta, on visualisoida se viikoiksi tai kuukausiksi.
Elämä viikkoina
Täältä kun kolmekymppisenä aikamiljardöörinä katselee kalenteria horisonttiin, niin tuo potentiaalisesti jäljellä oleva ~50 vuotta voi tuntua pitkältä. Lopulta se taitaa olla melkoisen lyhyt hetki, joka vilahtaa äkkiä ohi.
Yksi tapa laittaa oma aika paperille, on ns. “elämä viikkoina” -kalenteri, joka lienee Tim Urbanin popularisoima konsepti. Kalenterissa yksi neliö esittää yhtä viikkoa ja se kattaa kaikki viikot syntymästä kuolemaan. Kun tuohon kalenteriin merkitsee omat käytetyt viikot näkyviin, jäljelle jää elämäsi edessä olevat viikot. Miten aiot ne käyttää?
Mihin sinä käytät aikasi?
Viikot, päivät ja sekunnit lipuvat vääjäämättä tulevaisuudesta menneisyyteen. “Elämän tiimalasin” pohjalle valuneita hiekanjyviä ei saa enää ikinä takaisin, vaikka kuinka haluaisi. Edes Warren Buffet ei voi seisauttaa kelloja.
Se mihin meillä puolestaan on täysi valta ja voima, on päättää mitä ne tiimalasin yläosassa vuoroaan odottavat jyväset tekevät. Sinä päätät mihin omat aikayksikkösi käytät, ei kukaan muu. Sinä päätät mihin, missä ja kenen kanssa aikasi menee. Jokainen päivittäinen tekosi on askel siihen suuntaan, kuka haluat olla.
Mutta miten pystymme tekemään “oikeita” päätöksiä oman aikamme suhteen? Siihen kysymykseen muuan Marcus Aurelius tarjoaa yhden viisauden:
Kysy itseltäsi jokaisesta teosta: “Mikä on tämän suhde minuun? Kadunko sitä myöhemmin?”. Hetki vain ja olen kuollut. -Marcus Aurelius
Aika yksinkertaisen kaunis ajatus: Jos teen tai jätän tekemättä asian x, tulenko katumaan sitä? Samaisen miehen päästä on lähtöisin ajatus siitä, että elämäsi onnellisuus riippuu ajatuksiesi laadusta. Ikuisessa negatiivisen ajattelun kierteestä kannattaa kiivetä ylös. Maailma on kaunis paikka ja siitä on paljon helpompi nauttia positiivisella mielellä.
Toinen hieno lainaus – tuntemattomasta lähteestä – kuuluu:
“On vain kaksi ihmistä, joihin sinun tulee tehdä vaikutus: 8-vuotias sinä ja 80-vuotias sinä.”
Ehkä hyvä ohjenuora olisikin, että käytetään aikamme siten, että nämä molemmat kaverit olisivat tyytyväisiä. Olisiko kakkosluokkalainen sinä tyytyväinen näkemäänsä? Tai pikakelaus kiikkutuoliin: Olisiko 80-vuotias sinä ylpeä saavutuksistasi ja kokemuksistasi?
Aikaa ei kannata vaihtokaupata ihan mihin tahansa. Jos tiimalasin kaiken hiekan käyttää sokeasti esimerkiksi eurojen keräämiseen tai statuksen pönkitykseen, on lopputulos todennäköisesti huono. Eikä rajallista aikaamme kannata käyttää sellaisten ihmisten ympärillä, ketkä tekevät sinut onnettomaksi.
Elämän mittaiseen kalenteriin kannattaa kerätä sellaisia värejä, jotka tuovat sinun elämään merkityksellisyyttä ja onnellisuutta – mutta ei muiden kustannuksella.
Ja jotta pääsisimme terveenä siihen keskiverto eläjän ikään, on yksi tärkeä sijoituskohde ajalle oma terveys. Tarkoittaa se sitten fyysistä tai henkistä terveyttä, on ajan sijoittaminen omaan terveyteen takuulla loistava sijoitus. Nykyhetkessä lenkkeilyn aloittaminen voi tuntua vastenmieliseltä ajatukselta ja karkkipussit houkuttelevat enemmän, mutta huomenna saattaa jo kaduttaa (puhumattakaan vuosista). Omaan hyvinvointiin kannattaa sijoittaa aikaa, ettei myöhemmin tarvitse sijoittaa aikaa omaan pahoinvointiin.
Onnellinen ihminen haluaa 10 000 asiaa, sairas ihminen vain yhtä.
Ja varoituksen sanana tähän loppuun: Siinä missä kaikkea aikaa tuskin kannattaa pakkomielteisesti käyttää maallisen omaisuuden keräämiseen, ei myöskään kannata ajautua yltiöpäiseen aikaoptimonnin kierteeseen. Jos jokainen ajatus on ajan rajallisuuden murehtimista, onko sekään hyvin käytettyä aikaa?
Nimenomaan siksi, että sekunnit ovat rajallisia, kannattaa ne viettää sellaisten askareiden ja ihmisten parissa, missä viihdyt. Kuten muuan jyväskyläläinen olympiavoittaja joskus tokaisi: “Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Siitä kannattaa nauttia.
Uusi lukija
Hoi uusi lukija! Päädyitkö sivuilleni sattumalta ja ihmettelet mistä on oikein kyse? Lähde KaljuKoon matkaan tavoittelemaan taloudellista vapautta ja aloita lukeminen ensimmäisestä kirjoituksesta. Kaikki julkaisut löytyvät myös aikajärjestyksessä blogikirjaston puolelta. Tervetuloa klubiin!